Tulostettava muoto (Avaa uuden välilehden, jonka voit sulkea tulostuksen jälkeen.)
Sivu päivitetty 22.4.2012
Kyläläisiä
Erilaisia juttuja ja tarinoita ihmisistä 1930-1950-luvuilta. Jutut ovat enimmäkseen Erkki Tulokkaan ja Neeri Niemisen kertomia. Lopussa on muutama Kunnallistiedoista poimittu katkelma.
Ensin kuitenkin äitienpäiväkuva Ämmätsän vanhan koulurakennuksen edestä vuodelta 1930. Kuvassa on suurin osa Kyynärön, Vahdermetsän ja Ämmätsän äitejä. Kuvan on todennäköisesti ottanut Niilo Aaltonen. Niilo asui Pietilän tiehaarassa.
Sivulla oleva kuva on niin pieni, ettei sen tekstistä saa kunnolla selvää. Klikkaa kuvaa tai tallenna kuva omalle koneellesi niin näet sen suurempana.
Moisander 
Moisanterin Antti oli tunnettu persoona Kyynäröllä. Antti oli kova raminamies.
"Ala ajjaa" sano Moisanteri kun se oli aina korttipelissä konttosellaan.
Korttipeliä oli vaikka missä Kyynäröllä. Ämmätsän tiehaarasta lähti jo ne peliplatsit. Mäki oli myös. Vuorenmaan riihen katos oli yksi paikka missä pelattiin korttia.
Riihessä oli sellaset pahnakatokset, joihin vilja ajettiin suojaan silloin kun satoi. Kun vilja oli tullut puimakoneesta lävitse, laitettiin pahnatavara. Pitkät oljet olivat hyvin tärkeätä, rukiista saatiin patjatavaraa. Koko kylä haki sitä, kun se oli riihen parsilla kuivattu ja puistettu. Ja kohdittimilla oli rampattu jyvät irti ja laitettu isommille lyhteille. Riihessä oli aukko keskellä, se oli koko riihen mittainen ja siinä oli katokset. Keskellä oli sitten se kortinpeluupaikka. Salaa pelaajat sinne meni.
Oli sunnuntaipäivä ja peli oli menossa. Manner itse eli vielä silloin. Mannerin poika Lauri oli korttimiehiä kanssa, niin että hän innostui joskus pelaamaan. Manner meni Lauria pelistä katsomaan. Moisanteri oli yhtenä pelaamassa, korttiringissä oli enemmänkin miehiä. Tapahtui silla lailla, että Manneri oli kiukuspäissään, kun poika oli korttipelissä ja tokaisi Moisanterille:
"Sinäkin vanha mies täällä korttipelissä olet, kävisit eles kirkossa."
Siihen Moisanteri, sanavalmis kun oli:
"Elähän sinä haasta, olenhan mie kerran käynyt kirkon ohi." Ja silloin Manner lähti. (Erkki Tulokas)
Antti piti kortteeria Valkaman Yrjöllä Kortteenpohjalla. Kävi usein Pietilässäkin. Ja joskus oli asiaa lääkärillekin:
Moisanteri meni lääkäri Vesanderille ja vei mennessään kukon emännälle keittiöön. Tuumasi lääkärille, että kyllä on annettava pirturesepti "kun kukko on jo keittiössä ja sitä kynitään jo" (Pauli Valkama).
Kulkumies kun oli, Moisanderin tuli kierreltyä lähikyliäkin:
Moisanteri meni pyytämään pirtureseptiä Pohjan lääkäriltä Löfströmiltä, eikä meinannut saada. Hän tuumasi, että pitäähän se saada, kun Vesanterikin jo tänään antoi (Pauli Valkama).
Jaakkola
Jaakkolan Erkki (Eero) oli oma persoonansa. Jaakkola asui Tuomella Vuorenmaassa.
Jaakkola oli kotoisin Kangasalan Saarikylistä, maalaistalon poika. Puhuttiin, että Jaakkola olisi ollut aikaisemmin poliisina. Ilmeisesti oli jotain tullut, olisiko käynyt hermoille vai mikä oli tullut.
Jaakkola oli tullut Kyynärölle Vesijaolta, jossa hän oli ollut Iittaisten talossa. Lauri Simola (s.1904) Vahdermetsän Simolasta oli mennyt sinne vävyksi. "Raha meni rahan luokse". Tuli ensimmäisen kerran Tulokkaalle Vuorenmaahan 1939 Iittaisista. Oli useamman kerran ja jäi sitten Kyynärölle. Tulokkaan Kallen kuoltua jäi Tuomelle.
Jaakkola kävi joskus kotona ja palasi hienoissa vaatteissa. Ei Erkki niitä pitänyt vaan antoi pois (Erkki Tulokas).
Simo oli halukas laittamaan Jaakkolan vänkäriksi Neerillekin.
Jaakkola kyllä töitä teki, kun sai ruokaa. Oltiin Jaakkolan kanssa ajossa Orimattilassa Ruhan meijerille. Perillä tarjottiin ruokaa. Pöytään tuotiin ensin keittoa. Jaakkolan katsoi vähän aikaa soppakulhoa.
"Meilläpäin syödään pernaa kans!", tokaisi Jaakkola emännälle.
No, olihan sitä muutakin ruokaa pöytään tulossa (Neeri Nieminen).
Puutavaraakin ajettiin.
Oltiin Jaakkolan kanssa massan ajossa vaneerihyttisellä Thamesilla. Puutavaran ajossa autossa oli takakalikkoina kaksi pystyssä olevaa lankkua, joista oli vedetty köydet ylhäältä nokkasermiin. Lisäksi olivat vielä välikalikat, joilla saatiin kuorma jaettua nippuihin. Kuorma oli tehty, otettiin mäkeen vauhtia ja noustiin Hangaslahdesta Sikovehmaan mäkeä Mattilan tiehaarasta. Takaa kuului kolinaa. Jaakkola meni ulos katsomaan:
"Sarliini, täällä ei ole kun kaksi rankaa lavalla."
Takakalikat olivat pettäneet, rangat rivissä maantiellä. Jaakkola vielä:
"Sarliini katto nyt mikä rivi maantiellä."
Tuli kiire potkiin rangat sivuun. Kyllä harmitti. Ja Jaakkola vaan laski leikkiä asiasta (Neeri Nieminen).
Jaakkolalle kelpasi aina ruoka. Poikkesi usein Palkkimetsässä, sattumoisin ruoka-aikaankin.
"Laitas mullekin pari kolme perunaa."
Kivismäessäkin Jaakkola poikkeili.
"Aijjai kun joskus vielä sais riisryynipuuroo ja siihen voisilmän päälle", huuteli Eero mäkeä alas kävellessään, kun näki Eevan pihalla. Ja olihan sitä riisryynipuuroa sitten joskus tarjolla.
Jossakin talossa tarjoilu ei ollut oikein kohdallaan:
"Muuten hyvvää soppaa mutta yks paha vika. Arvaa mikä? Talon väki söi lihat pois."
Jaakkola asusteli Vuorenmaan vanhassa pirtissä, joka oli nykyisesta päärakennuksesta navetalle päin. Oli renkinä Tuomi-Topilla. Ja teki muillekin kaikenlaisia töitä mitä eteen tuli. Karsi metsää, oli apumiehenä. Välillä oli aina puutetta rahasta ja kortille piti päästä:
"Anna Topi kymppi, olen minä sen edestä taas töitä tehnyt."
"Pelaat ne kuitenkin heti."
Topi antoi kympin pari ja Jaakkola lähti mielissään Virtaselle kortille (Erkki Tulokas).
Joulun aikoihin 1967 vanhassa pirtissä pääsi tuli irti ja siinä Jaakkola menehtyi.
Saarennon Viljo asui viereisessä kammarissa. Jaakkolalla oli illalla kynttilä palamassa. Oli sitten nukahtanut ja tuli pääsi irti kynttilästä. Vierikan Kosti kun oli tulossa Ämmätsästä päin niin näki että kaikki ei ollut kunnossa. Jaakkola löydettiin Saarennon oven takaa, oli kuollut savuun. Oli yrittänyt päästä Saarennon puolelle, mutta ovi oli lukossa, kun Saarento oli Lahdentakana käymässä.
Tuomi Toivo kertoi myöhemmin usein, että Jaakkola oli samana aamuna sanonut nähneensä unta, jossa hänen isänsä ja äitinsä olivat tulleet hakemaan häntä (Erkki Tulokas).
Rannanjärvi
Mäkisen Heino (Helviön Signen mies) tunnettiin nimellä Rannanjärvi. Heino oli kaikenmaailman velmu, sanottiin myös "kulkumiesten piiripäälliköksi". Nimi tuli siitä kun Heino tuli pulaikaan Kelkankylään, sanoi:
"Antakaa vaan ruokaa, minä olen piiripäällikkö, maksan ne kyllä."
Jätkät söi viikon. Ja sitten häipyivät kaikki. Siitä Heino sai piiripäällikön nimen (Neeri Nieminen).
Kulmalan Eero - luuväkevä mies
Olimme iltamiin menossa työväentalolle. Kulmalan Eero, Saarijärven Kauko ja minä, meitä oli kolme. Lahdentaustan ja Vuorenmaan portin kohdalla oli Jokisen Kalle Hirvivuoresta, Jokisen Aleksi (Jokisen talo oli ennen Rauhamäen tiehaaraa, missä Härkälän Pekan leski nykyään asuu) ja Laineen Simo. Siihen aikaan ammuttiin aurausta haittaavia kiviä kloraatilla ylös. Minäkin olin Raution Jaskan kanssa sellaisessa hommassa paljon Kelkankylällä. Tien vieressä Vuorenmaan navetalle päin oli oikein aikamoinen musa, puolilitteä, kloraatilla maasta noussut. Simo, Kalle ja Aleksi rupesivat sanomaan:
"Se on pojat halpaa viinaa kun käännätte tuon kiven toisinpäin."
Simo lupasi, että tulee kaks pulloo viinaa sille, joka kääntää kiven.
Kaikki olivat riskejä miehiä. Kalle ja Aleksi olivat oikein karhumaisia miehiä, Simo vähän pienempi. Olivat koittaneet kiveä mutta eivät olleet saaneet kiveä käännettyä.
"Eihän näin helpolla viinaa voi saadakkaan", sanoo Kulmalan Eero.
Eero oli pitkäkätinen ja iso mies. Luultiin, että Eero heittää herjaa. Eero uitti pitkät kätensä kiven alle ja kivi meni että keikahti toisin päin. Simo lähti siitä paikasta ja toi puolitoista pulloa jaloviinaa. Eero ryyppäytti puoli pulloa muilla ja pisti kokonaisen pullon taskuunsa. Simo lupasi, että tulet saamaan sen puoli pulloakin. Puhutaan luuväkevistä miehistä. Kulmalan Eero oli sellainen. Kukaan ei uskonut, että sieltä löytyy niin paljon voimaa. Aleksi ja Kalle olivat sentään kivimiehiä, mutta eivät pärjänneet Eerolle alkuunkaan (Erkki Tulokas).
Piirileikkejä
Ihmisen mieli on ihmisen luo. Nuoriso on aina löytänyt omat tapansa ja paikkansa yhdessäoloon. Kesäisin kylän läheltä löytyi sopivia paikkoja tanssien järjestämiseen.
Siinä Ropakonmäen seutuvilla oli se semmonen kallio sitte, missä pidettiin noita tulia, siinä oli piirileikkejä. Vähä kauempana oli Kitakallio, se oli sie Pietilän kohdalla: minä en muista olinko kertaakaan siellä Kitakalliolla, et se oli niinku menny jo muodista pois (Irja Virtanen).
Sota-aikana sisätiloissa ei huvitilaisuuksia saanut järjestää. Niinpä kokoonnuttiin ulkona. Vahdermetsän ja Ämmätsän tiehaarasta vähän matkaa Vahdermetsään päin oli Lepikko, sellainen tasainen kenttä, jossa kokoonnuttiin ja tanssittiin.
Sota-aikana melkein kaikki nuoret miehet olivat sotimassa. Tuomi Topi oli silloin komeana leskimiehenä naisten suosiossa. Miehet seisoskelivat sellaisen ison kiven luona. Naiset hakivat Topia kilvan tanssiin. Topilla oli valkoinen lippalakki, joka erottui iltahämärissä hyvin. Topi halusi pitää vähän taukoa ja laittoi lakin Pietilän Jussin päähän. Silloin alkoi Jussilla vienti (Neeri Nieminen).
Pelipaikkoja
Kortinpeluu oli suosittu harrastus miesten keskuudessa. Ja pelatessahan tahtoo tulla jano. Kaupungista sai valtion viinaa silloin kun sieltä joku toi. Ja olihan ne paikat ja tekijät tiedossa, mistä janon sammuttajia sai.
Lemposkan paikka kauppaa vastapäätä oli pitkään jonkinlainen "paheiden pesä". Kahvin lisäksi oli tarjolla muutakin juotavaa. Korttiakin tietenkin pelattiin.
Vuorenmaan riihen katoksessa oli yksi pelipaikka. Myllärin pirttiinkin kokoonnuttiin joskus kortille. Näin kuitenkin vasta mylläri Kalle Virtasen jälkeen 40-luvulla.
Kesällä päästiin kortille luonnon helmaan, pois "kunnon ihmisten" silmistä. Kynärön kaupan takana oli suosittu pelipaikka. Virtasella poikkesi paljon väkeä, oli linja-auton odottajaa ja muita kulkijoita. Ja kokoontui sielläkin korttiporukoita.
Pietilän Jussillakin oli joskus hinku kortinpeluuseen. Kuuluisa on Juhon hiivanhakureissu. Iita oli leipomassa, kun hiiva loppui kesken. Iita lähetti Juhon hakemaan kaupasta hiivaa. Juho jäi siitä sitten Virtaselle korttirinkiin ja siinä sitä vierähtikin hyvän aikaa. Kesken pelin tuli ovesta Iita. "Koskas sitä hiivaa alkaa löytyyn? Tuossa on viisi hirttä poikki!" sanoi Iita ja näytti ovea kohti. Siihen jäi Jussilta kortit ja samalla oven aukaisulla lähdettiin hiivapaketin kanssa kohti Pietilää (Sirkka-Liisa Hanki).
Markkinareissu
Teimme hienon markkinareissun Orimattilan maatalousnäyttelyyn Siskon, Ilomäen Pekan ja Sirkan kanssa. Lincoln oli Kankaanpäällä silloin. Kysyin Yrjöltä Lincolnia Orimattilaan.
"Juu, mutta sen laakeri vähän lyö, mutta älä kuuntele sitä. Pistä öljyä vaan tarpeeksi kun lähdet. Siellä on niin paljon laakeria vielä."
Lincolnissa oli hieno sisusta, samettia ja tupsut roikkuivat ikkunan reunoissa. Akku oli niin heikko, ettei se oikein startannut. Yövyttiin Orimattilan tällä puolen. Peretin sen savikasan päälle että päästään lähtemään mäkistartilla. Nukuttiin sitten jalat ulos ja kaikki poikkes katsoon että mikä hökötys siellä savikasan päällä on. Kun lähdettiin niin huomattiin että oli vedetty Orimattilasta lähtien sellaista männynrankkua. Ajoin sorakuoppaan missä oli matalaa männikköä ja sieltä oli tarttunut takavaijeriin tuo rankku (Neeri Nieminen).
Likastamassa
Lincoln oli sama auto, jolla käytiin taloudellisesti likastamassa. Meitä oli kuusi miestä, jotka lähdettiin likastaan sillä. Kuljettajana oli Armas, joka meni pisimmälle Aitoon Laurilaan. Pirttiniemen Vilho jäi ensin Rankkimäkeen Rihkajärvelle. Neeri jäi Niemikunnan tiehaaraan ja meni Penttiselle. Laineen Erkki jäi Holjan mutkassa ja meni Laineen Tyynelle. Ahlundin Paavo jäi Holjaan ja meni Hellelle Matinojaan. Aaro Aitooseen Ennille ja Armas Laurilaan. Palatessa Armas sitten keräsi takaisin. Se oli niin taloudellista. Ja kaikki onnistui saamaan siitä emännän sitten (Neeri).
Kyynärön huvipursi
Laineen Simolla ja Erkillä, Kankaanpään Aarolla, Ruusuvuoren Olavilla ja Eerolla oli sodan jälkeen yhteinen henkilöauto, jota sanottiin "Kyynärön huvipurreksi". Nimi lienee tullut siitä, että autoa käytettiin pääasiassa erilaisilla huvittelureissuilla. Merkki oli Overland (Erkki Tulokas) tai Nash (Neeri) tai Buick (Kari). Näitä huvitteluautoja oli myös Ruusuvuoren veljeksillä. Kerran tulivat Kyynärölle työväentalolta pirullista vauhtia, Erkki oli ratissa ja menivät Tiusasen kaupan seinään niin että kaupanhoitaja putosi sängystä.
Kyynärö Kunnallistiedoissa 1929-1932
Kunnallistiedot, Numero 12, 22.3.1930
Kyynärön Kurkijoen voudin Aleksi Virtasen 4-vuotias Ella tytär putosi kuumaan vesiastiaan.
Kunnallistiedot, Numero 17, 26.4.1930
Kyynärö-Padankoski-Kuohijoki-Sappee kylätien osakkaat
Kunnallistiedot, Numero 17, 26.4.1930
Itselliselle Kalle Laineelle Padankoskelta 8000 mk lainaa Omakotirahastosta
Kunnallistiedot, Numero 51, 20.12.1930
Talvi on tullut
... Postiauto kulki Puutikkalasta suoraan Kukkian järven jäätä myöten ensi kerran t.k. 17 päivänä. Täytyy sanoa, että meidän postin tuoja, Juho Laine, ei ole niitä arkapäisiä, sillä hyvin suurta uskallusta tarvittiin kun raskaalla lina-autolla jo jäätä myöten lähdettiin järven selälle, jossa paikoin vielä vesi lainehtii. Hyvin jää kuitenkin kokeen kesti. Tästä lähtien saamme taas suuren maailman sanomalehdet noin tuntia aikaisemmin postipaikoilta, kun postinkulku on lyhentynyt ...
Kunnallistiedot, Numero 15, 11.4.1931
Talvea lumituiskuineen näyttää vain jatkuvan. Kun autoväylä Pälkäneen ja Luopioisten kirkonkylän välille parahiksi saatiin pääsiäiseksi auki ja liikenteen välittäjä Aholan Janne toi meille pääsiäisvieraita, niin ilmojen haltia silitti pyhien aikana avatun ladun taas vallan sileäksi.... Toistaiseksi tulee linja-auto kulkemaan vaan Luopioisten kirkonkylän ja Tampereen väliä. Postiauto taas kulkee Hämeenlinnan ja Mustilan väliä. Ehkenpä kohta alkaa ajaa Puutikkalasta lähtien. Jäille ei kunnollista autokeliä luultavasti tänä keväänä tulekaan.
Kunnallistiedot, 17, 25.4.1931
Kuolleita. Padankosken Tulokkaan tilalla kuoli keuhkokuumeeseen emäntä Aino Esteri Paavola lähes 43 vuoden ikäisenä.
Kunnallistiedot, 28, 11.7.1931
Linja-autoliikenteessä on tapahtunut huomattava parannus sen kautta että autonkuljettaja Janne Ahola on alkanut myöskin sunnuntaisin välittäää liikennettä Luopioisten ja Tampereen välillä. Auto lähtee Kantolasta sunnuntaisin klo. 9 ap.
Kunnallistiedot, 30, 25.7.1931
Luopioisten Vahtermetsän kylästä Simolasta kotoisin oleva sotilas, lohkot. p. Arvo Into Kankaanpää hukkui 15.7.1931..kuollessaan lähes 21-vuotias.
Kunnallistiedot, 9, 5.3.1932
Sähköyhtiön perustamishanke. Myöhemmin ajatellaan verkoston ulottamista myöskin Kyynärön, Vahtermetsän ja Ämmätsän kyliin.
Kunnallistiedot, 9, 5.3.1932
Luopioisten Puhelin osakeyhtiön vuosikokous. Päätettiin antaa johtokunnan tehtäväksi korjauttaa Kyynärön-Padankosken kaksoisjohto hyvään kuntoon.
Kunnallistiedot, 11, 19.3.1932
Muuttanut its. Lempi Järvinen Ämmätsän Raatalasta Kuhmalahdelle.