www.sukuvika.fi - Karin sivut

Kyynärön paikallishistoriaa - ihmisiä, taloja, autoilua.

Sivu päivitetty 24.4.2012

Pirttejä

1900-luvulle tultaessa kylän keskusta oli jo siirtynyt Pietilästä nykyiselle paikalleen Rautajärven, Vahdermetsän / Ämmätsän ja Padankosken teiden risteyksen ympärille.

Ensimmäiset kaupat olivat toiminnassa. Vuorenmaan pytingissä kauppiaat vaihtuivat. Mannerin kauppa oli toiminnassa nelisenkymmentä vuotta. Virtasen kauppa toimi 20-luvulla. Virtasella oli myös kuorma-auto.. Räätäli Helén teki vaatteet, Tomu-Kalle jauhoi viljan, Hjelmit tekivät puusepäntyöt. Poliisi Haliseva tuli pitämään järjestystä ja vaimo Aino postia. Laineen linja-auto alkoi kulkunsa. Seppä Alenius perusti pajansa.

Leipä tuli kuitenkin pellosta ja karjasta. Monessa mökissä oli lehmä ja sika. Niittyjä oli pitkin metsiä. Pellot olivat kivisiä. Pietilässä, Lahdentakana ja Vuorenmaassa oli renkejä, piikoja ja muonamiehiä talon väen apuna. Itsellisten määrä kasvoi. Isommat työt tehtiin talkoilla.

1940-luvun alussa pirtteihin tuli uusia asukkaita: sotaa pakoon lähteneet karjalaiset. Osa jatkoi matkaansa, mutta osasta tuli vakituisia asukkaita. Sodan jälkeinen 1950-luku oli voimakkaan kasvun aikaa. Siihen on hyvä päättää Kyynärön asutuksen esittely.

Annetaan kauppiaan tyttären Irja Jokisen (o.s. Virtanen) kertoa, miltä Kyynärön ympäristö näytti 1920-1930 -luvulla.

Tiltan mäki oli ensin. Se mikä meni (nykyiseltä) Kankaanpäältä kun lasketaan sinne kirkolle päin, se oli Tiltan mäki. Ja siellä vähän matkan päästä oli se Seeti. Ne oli semmoset missä aina kans mentiin. Ja sitte meidän mäki, meillähän oli kans vähän niinku mäen paikka ennen tässä Virtasella. (Ennen vuonna 1937 tehtyä tien oikaisua ja uuden sillan rakentamista maantie kulki mäen päältä Virtasen rapun edestä.)

Mannerin mäki oli sitten ylös, tää siltakin oli paljon matalammalla. Ja sitte oli se Pakarinmäki kun tultiin Mannerilta, sitten pikkunen kumpare keskellä ja sitten oli se Lahdentaustan navettamäki, se noustiin ylös ja taas mentiin pikkasen matkaa ja sitten oli se Ruuttamäki, se oli vähä isompi. No sitte jos jatkettiin matkaa sinne Kelkankylälle päin siellä oli se Rajaportinmäki, nykyinen Ison Koivunmäki. Siinä oli kai portti ollu joskus. Niitä porttejahan oli siellä vähän vaikka kuinka paljo.

Siinä (Ämmätsän) tiehaarassa oli jo yks portti. Sitte oli siinä Aaron kohdalla portti, sitten taas oli Jokisen alapuolella portti, siinä missä kääntyy tonne Mattilaan. Siinä oli yksi portti. Ja Sillanpää, mää muistan hämärästi että sielläkin oli portti. Niitä oli kyllä aika paljon, mutta äkkiä ne hävis.

Padankoskella päin oli se Lemposkan mäki, se oli se Lemposkan mökki siinä ojan kulmassa. Ja Lemposkan navetta oli sillä kohtaa, missä oli kauppiaitten varasto. Ja sitte oli se mitä me nimitettiin Myllärinmäeksi, jota nykyään nimitetään Sepän mäeksi, sehän muutti nimensä heti kun seppä tuli. Sitte oli se Ropakonmäki pikkusen matkaa siitä (nykyisestä) Tulokkaan Erkin asunnosta eteenpäin. Ja niin, sittehä siinä oli sellasta ylämaata, missä oli Laineen asuntoki, Mäkipään Iita asu siinä niillä reunoilla justiin. Siinä Ropakonmäen seutuvilla oli se semmonen kallio sitte, missä pidettiin noita tulia, siinä oli piirileikkejä. Vähä kauempana oli Kitakallio, se oli sie Pietilän kohdalla: minä en muista olinko kertaakaan siellä Kitakalliolla, et se oli niinku menny jo muodista pois.

Padankoskelle päin ei tainnu olla portteja olleskaan siinä tiessä. Että ne oli taas noinkun tien sivusta lähti meneen, niinku Palkkimettään päin, ja olikohan siinä kun Pietilään mentiin, siinäkään ei tainnu olla porttia. Mutta siinä oli kun käännyttiin, missä nyt oli se Laineen asunto, käännyttiin sinne vasemmalle Kyynärölle päin, se oli kai elukoita varten, se oli melko lailla kauan muistaakseni.

(Oili ja Pauli Valkaman tekemä haastattelu 9.1.1999)

Seuraavaksi käymme lävitse talot, jotka olivat olemassa ennen 1960-lukua. Aloitamme Pietilästä ja Padankosken tieltä, jatkamme Ämmätsän ja Vahdermetsän tien suuntaan ja lopuksi kuljemme Rautajärvelle johtavaa tietä..

Pietilä  Alkuun

Pietilän talo Kyynärön kylän kantatalo, jonka ympärille kylä on syntynyt. Pietilän aikaisempia vaiheita on selvitetty sivulla Vanha Kyynärö.

Josefiina menee vihille Vahdermetsän Paavolasta tulevan Kustaan Tuomaanpojan (1860-1913) kanssa. Poikia syntyy viisi: Juho Kustaa (1896-1976), Kalle (1898-1919), Toivo Walfrid (1900-1940) ja kaksoset Vilho (1904-1987) ja August (1904-1915). Isä Kustaan kuoltua Josefiina hoiti taloa poikiensa kanssa. Pojista Toivo oli ensin isäntänä. Toivon kaaduttua talvisodassa isännäksi tuli Juho. Äiti Josefiina kuoli sota-aikana vuonna 1943. Pojista Ville hoiti äitiään viimeisinä vuosina. Juho ja Vilho (Ville) Pietilä pitivät taloa aina 1970-luvulle saakka.

Juho soitti mandoliinia. Ville taas soitti viulua. Oli siinä itseoppinut. Käytti pihkaa hartsin sijasta viulunjousessa. Ville oli hiljainen eikä usein saanut suunvuoroa. Oli kuitenkin tietäväinen ihminen ja tiesi kertoa paljon Kyynärön asioista. Kertoi naisihastuksistaankin. (Sirkka-Liisa Hanki).

Pietilän pitkäaikaisena emännöitsijänä oli Ida Maria Virtanen (1896-1976), "Pietilän Iita", joka oli Palkkimetsän Juho ja Olga Virtasen tytär. Iitan tytär Annikki avioitui 1951 Erkki Santalan (1926-1981) kanssa. Annikki oli töissä Pietilässä. Juho otti Annikin ja Erkin ottolapsikseen 1963.

Talonpoikaiskulttuurisäätiö antoi Pietilän asuinrakennukselle kunniakilven vuonna 1963:

Talonpoikaiskultturisäätiön perinteisen rakentamistavan kunniakilven saaneet kohteet:

Kyynärö Pietilä 1963 asuinrakennus

Erkin kuoltua 1981 Pietilässä asui Annikin lisäksi vain Ville Pietilä. Kun Ville vuonna 1987 kuoli, jäi talo Annikille. Muutaman vuoden kuluttua myös Annikki luopui tilasta.

Tähän päättyi Kyynärön kylän kantatilan 1720-luvulla alkanut ja kuusi sukupolvea kestänyt maataloustoiminta.

Pietilän päärakennus on nykyisin vapaa-ajan asuntona.

1800-luvun lopulla Pietilän tytär Josefiina Kustaantytär (1865-1943) meni vihille Kustaan Tuomaanpojan (1860-1913) kanssa. Poikia syntyi viisi: Juho Kustaa (1896-1976), Kalle (1898-1919), Toivo Walfrid (1900-1940) ja kaksoset Vilho (1904-1987) ja August (1904-1915).

Isä Kustaan kuoltua 1913 tila jäi äiti Josefiinan ja poikien hoitoon. Vanhin poika Juho oli 17-vuotias. Nuorin poika August hukkui jo lapsena ja toiseksi vanhin Kallekin kuoli jo 20-vuotiaana.

Pojat Juho, Toivo ja Ville hoitivat taloa. Veljekset pysyttelivät poikamiehinä, mitä nyt Juho eli avoliitossa Palkkimetsästä kotoisin oleva Ida Virtasen kanssa. Talvisodassa kaatui Toivo 40-vuotiaana.

Ja semmosista mettistä kun tehtiin kaikki ne heinät. Soljalassa oli peltoja ja iso niitty, mutta ne oli suomaita. Padankoskelle päin mentäessä, iso niitty. Käännyttiin vähän ennen Hirvivuorta, samasta tiestä mistä nyt mennään huviloille. Lehmätkin vietiin sinne ja käytiin veneellä lypsämässä niitä. Ettei tarvinnut kuljetella niitä edestakaisin. Sitten oli Orislahti toinen, siellä oli viljavat pellot. Siitä Laineen tyköö kun käännytään mettään. Hyvä metsät Pietilässä oli, mutta pellot. Heinää enempi viljeltiin. Et usko kuinka ne perunaa kasvo vaikka oli semmosta kivimusaa ne pellot. Kauraa ja ohraa ja ruista.

Kyynärön vainio oli kokonaan rukiilla. Se päivässä saatiin kaadettua ja sitten illalla oli tanssit. Kyynärön vainio oli kivinen, rauniot rankat. Jorma sanoi, että rauniot on siitä tullu kun kynnettiin ja sitten aina heitettiin esille tulleet musat siihen raunioon. Pietilän Jussikin kun se Kyynärön vainiossa kynti, se oli Läsike se hevonen, sen oli selkäkin noin notkolla ja aina kun aura otti kiveen niin aiai melkein se tamma tiesi missä on kivet. Kun ostettiin mökkitontti niin kuus raunioo laitettiin että saatin se tie suoraan (Sirkka-Liisa Hanki).

Pietilään tultaessa oli ensin oikealla puolella riihi, vähän matkan päässä vanha navetta, joka oli saman suuntainen kuin talokin. Navetan kohdalla toisella puolella oli aitta.

Pietilässä oli ovesta mentäessä suoraan keskellä Jussin kammari, vasemmalla puolella tupa, oikealla puolella pirtti ja sen päässä Villen kammari. Tupaa käytettiin vain poikkeustapauksissa ja talvella se oli kylmänä. Pirtissä oli seinien vieressä leveät penkit, joilla vieraat ja kulkumiehet, kuten Moisander ja Jaakkola nukkuivat. Siinä mikä pirttinä oli, siinä oli kyllä leveet ne hirret, mutta ne oli vähän niinkun pätkiä.

Kyynäröllä kun ei ennen ollut sähköä. Pietilässäkin oli kaasuvalo, siihen ei saanu muut kun Jussi laittaa valon. Karbidilamppu. Kynttilä ja öljylamppu.

Juho, Ville ja Ida Virtanen pitivät siis taloa. Ida Koskinen oli navettatöissä Kalliopirtissä asuessaan. Työtä riitti.

Siinä missä nyt on Santalan pirtti, Laineen uimarannaksi sanottiin, oli kyynäröläisten perunakuopat. Jussi antoi niiden pitää kuopat siinä, kuoppia oli monta rinnakkain. Kyläläisten perunamaat olivat Pietilän maalla nykyisen Santalan pirtistä vähän matkaa Kyynärön vainioille päin. Ne joilla oli perunamaa tai piti lehmää tai vasikkaa Pietilän mailla olivat tekivät sitten työtä heinän ja viljan korjuussa. Ne, jotka olivat talon ruuassa, tekivät kaksi päivää ja ne, jotka omissa, tekivät yhden päivän. Joskus yli 20 henkeä heinäpellolla. Tädillä (Ida Virtanen) oli kova homma, että sai kaikki ruokituksi. Ville kantoi veden ja puut, mutta kaikki muu oli tädin tehtävä. Ja lisäksi täti vei heinäpellolle valtavan ison kahvipannun, josta riitti kahvia koko talkooväelle (Sirkka-Liisa Hanki).

Virtasen Idan tytär Annikki (s.1922) meni 1951 vihille Erkki Santalan kanssa. He asuivat aluksi Rautajärven meijerillä, missä Erkki oli töissä. Pian he muuttivat Pietilään, vähäksi aikaa Villen kammariin. He rakensivat kohta oman talon Kotolahden pohjukkaan ja muuttivat sinne.

1950-luvulla Pietilään rakennettiin uusi navetta. Työnteko jatkui. Juho otti Annikin ja Erkin ottolapsikseen 1963. Pietilään rakennettiin uusi asuinrakennus. Juho kuoli 1976.

Ja niinhän se meni Jussikin. Jussi ei ehtiny tässä uudessa asuun. Se meni sinne huussiin, ulkovessaan ja sitte kaatu pihaan. Eikä se siitä toennu enää. Jussi laitto aina sanomalehtee saapasvarteen, kai se sitten pehmeni siinä. Se sitä paperia jotenkin korjas ja kaatu siihen pihhaan.

Erkin kuoltua 1981 Pietilässä asui Annikin lisäksi vain Ville Pietilä. Kun Villekin kuoli vuonna 1987, jäi talo Annikille.

Oli kai pääsiäinen ja pelattiin marjapussia. Ville siinä lauleskeli ja puhu kaikkia asioita Kyynärön kylästä. Anni sano että me ny kattoon sitä pannuhuonetta mutta älä laita puita sinne jos siellä on vielä. No Ville lähti, joi kahvit siinä vielä. Sitte me lopetettiin marjapussin peluu ja mentiin sinne. Se oli pannu kaikki niinkun piti. Se istu siinä sängyssä kun mentiin. Henki pois. Aattele että kuinka ihmisellä oli kuolema. Kun se sillä lailla puhu ja muisteli Kyynärön kylästä. Ville tiesi paljo asioita, mutta se ei saanu niinku rauhassa puhua (Sirkka-Liisa Hanki).

Muutaman vuoden kuluttua myös Annikki luopui tilasta.

Tähän päättyi Kyynärön kylän kantatilan 1720-luvulla alkanut ja kuusi sukupolvea kestänyt maataloustoiminta.

Pietilä on nykyisin vapaa-ajan asuntona.

Kyynärön pirtti  Alkuun

Kotolahden pohjoispuolella olevalla Kyynärön vainiolla on ollut rakennuksia luultavasti yhtä kauan kuin Pietilässä lahden eteläpuolella. 1900-luvulla tiedetään olleen ainakin kaksi rakennusta, Kyynärön pirtti ja Toti-Joonaan pirtti.

Ville puhui, että myös kallioden vieressä Kyynärön vainioille tultaessa oli pirtti ja muita rakennuksia. Viimeksi siltä paikalta oli säilynyt lato (Sirkka-Liisa Hanki).

Aikaisemmin Palkkimetsässä asuneet Kalle (s.1888) ja Hulda (s.1894) Virtanen muuttivat Kyynärön pirttiin vuonna 1942. He olivat muuttaneet Palkkimetsästä Eräjärvelle 1939, mutta palasivat isä-Kallen loukkaantumisen jälkeen Kyynärölle.

Vähän aikaa asuttiin siinä Kyynärön pirtissä. Meitä ennen siinä asui joitain karjalaisia, silloin tällöin. Kyynärössä oli pirtti ja rannassakin oli joku talo. Se oli aika pitkä rakennus, pirtti ja tupa niinkun Pietilässäkin ja sitte oli semmonen kammari siinä keskellä. Oli ainakin viiskymmentä kertaa sanomalehtee seinissä. Isävainaa laitto pahvista sinne uudet seinät ja kaikki. Eihän sinne hirvenny asuun mennä muuten. Kyllä se hieno paikka asua oli. Isävainaa teki siihen navetan ja ulkovessan. Yks lehmä ja vasikka ja sika meitillä oli siinä.

Koulua käytiin yhdessä. Ensin tuli Laineen Olli meidän (Sirkka-Liisa, Saini ja Sisko) kanssa, sitten tuli Kurkijoen (kaupalta) Helena, Elisa, Kalervo ja Anelma, Lahdentaustan Ulla ja Mäkisen Irja samaan kyytiin. Seittemän kilometriä edestakasin Ämmätsän koululle. Syrjäkarin Elsa ja Heikkilän Helmi olivat siellä opettajina (Sirkka-Liisa Hanki).

Kallen kuoleman jälkeen Hulda ja nuorimmat tytöt Sanni ja Sisko muuttivat 1948 Iitin Mankalaan, jossa Sylvi ja Jorma jo asuivat.

Kallen ja Huldan perheen jälkeen Kyynärön pirtti oli tyhjillään, kunnes se purettiin.

"Kimmo osti ja purki sen kun hevoset rupes syömään seiniä."

Kyynärön pirtti on ehkä rakennettu vuonna 1850 tapahtuneen Kyynärön talon jaon yhteydessä. Silloin Kyynärön talo oli 20 vuoden ajan kahtia jaettuna ja molemmilla puolilla Kotolahtea oli talot.

Toti-Joonaksen pirtti  Alkuun

Siinä kun Paskoniemeen mentiin niin (Pietilän) Ville sano, että siinä Koivikossa oli Toti-Joonaksen pirtti. Sano, että se oli semmonen mies, että piilotteli kuparirahoja ja kaikkee. Minä ja Sainikin pengottiin, mutta ei me mitään löydetty. Siinä on se koivikko, ne on siinä Anssin koivikossa ne rauniot. Ja siinä oli sitten se navetta ja lato ja mitä siinä oli. Kyynärön pirtti ja Toti-Joonaksen pirtti (Sirkka-Liisa Hanki).

Rakennus on hävinnyt ainakin 1930-luvulle tultaessa, joten se on rakennettu ehkä 1800-luvun puolivälissä.

Santala  Alkuun

Erkki ja Annikki Santala rakensivat talon Kotolahden pohjukkaan 1950-luvun alussa. Annikki (1922-2002) oli Palkkimetsästä kotoisin olevan Ida Virtasen tytär. Iita eleli Pietilässä Juhon kanssa. Annikki oli Padasjoella aviossa Johannes Heinon (s.1918) kanssa, erosi ja palasi takaisin Kyynärölle. Annikki avioitui 1951 Erkki Santalan (1926-1981) kanssa. Erkin äiti oli Enni Santala (s.1908). Erkillä oli veli, Elo. Juho Pietilä otti Annikin ja Erkin ottolapsikseen 1963.

Erkki kuoli 1981. Annikki asui sen jälkeen Pietilässä, uudessa talossa.

Kalliopirtti  Alkuun

Kalliopirtti on ollut Pietilän tiehaarassa, noin 50 metriä maantiestä Pietilään päin. Paikalla oli vielä vuonna 2000 omenapuita, humalaa, mustaherukkapensaita. (Kalle Mäkinen / Anneli Mattila).

Kalliopirtissä asui räätäli Juho Heikinpoika Helénin (s. 1861) perhe ennen kuin he muuttivat Laajaan. Juho Heikinpoika oli Kantolassa asuneen räätäli Heikki Helénin (s.1834) ja Josefiina Wilhelmiina Lindbladin (s.1833) poika, joka muutti Kyynärölle 1883.

Sitte taas siellä kun Pietilään mentiin oikein sitä ratastietä siellä vähän ylemmpänä oli sellanen Riikan mökki (räätäli Juho Heikinpoika Helénin vaimon nimi oli Henriika), ja mamma puhu sitä aina tädiksi ja minäkin siellä sellasena kakarana kävin mutta minä pelkäsin. Se oli kalliolla, se oli semmonen pikkunen mökki. kun siellä sen parraatihuoneessa oli sellasia pirunkuvia seinässä. Taikka semmosia kun nyt on Jörö-Jukka, sillä hirveen pitkät kynnet ja semmosia kaameen näkösiä (Irja Jokinen / Oili ja Pauli Valkama).

Helénien muutettua Laajaan 1930-luvulla Kalliopirtissä asui Ida Koskinen ("Koskis-Ida"), joka oli piikana Pietilässä. Ida oli syntynyt 1885 Vahdermetsän Sipilässä ja muutti sieltä 1932 Pietilään. Idalla oli lapset Hilma (s.1909), Arvo (1917-2004) ja Kalle (1919-1998). Myöhemmin (1940 luvuilla?) Ida asui poikiensa Arvon ja Kallen kanssa myllärin pirtissä, joka sijaitsi nykyisen Kankaanpään Jarmon talon paikalla.

Kalle vähän kärsi vähän siellä sotaväessä olosta, ei näyttäny itseään, se vaan makaili. Muuten fiksu mies mutta se sota.

Hilman mies oli suutari Mäkelä Padasjoen Ala-Porasasta. Hilma lienee Sipilän kasvatti. Hän oli tiettävästi viimeinen Kalliopirtin asukas. Hilma asui myöhemmin Loviisan vanhainkodissa.

Palkki-Severin mökki  Alkuun

Yksi Palkkimetsää asuneiden Juhon (s.1818) ja Leenan (1817-1891) lapsista, Severin (1850-1939), otti sukunimekseen Lastunen ja rakensi oman mökin Pietilän tiehaaraa vastapäätä olevalle mäentöytäälle, Kyynäröltä tultaessa tien oikealle puolelle. Myöhemmin mökissä asuivat Aaltoset. Viimeiset asukkaat olivat Toivo ja Impi Rötkö (o.s. Aaltonen), jotka asuivat mökissä 1950-luvun puoliväliin asti.

Palkki-Severi meni 1899 lähes viisikymppisenä vihille Längelmäeltä kotoisin olevan Maria Fredrika Virtasen (1873-1929) kanssa. Severi teki kampoja luusta, oli sellainen kampamestari. "Se oli paljo lyhyempi se mies sitä muijaansa".

Kaisa Saarinen kertoo omakustanteessaan "Sualavettä ja hautaperunoita" Palkki-Severin paluusta kosiomatkaltaan Längelmäeltä. Severi oli ollut vallan ihastuksissaan morsiosta. Ja vihillehän sitä sitten mentiinkin.

Severillä ja Marialla oli kaksi poikaa, Kalle (1901-1971) ja Juho (s.1908). Pojat Kalle ja Juho muuttivat Kyynäröltä pois vuonna 1922 (RK Anneli). Ilmeisesti myös heidän vanhempansa Severin ja Maria, koska heitä ei näy vuoden 1926 äänestysluettelossa.

Kalle heitti mukavasti aina päätään (Sirkka-Liisa Hanki). Kalle asui myöhemmin Kyynärön Myllypirtissä ja Kelkankylässä Wallinin pirtissä (Sulo Alenius). Kuollessaan Kalle asui Padasjoen Vesijaon Porasassa.

Juho Lastunen oli linja-autonkuljettajana Martta Laineella ainakin vuonna 1935 Martan miehen Juho Laineen kuoltua, koska Juho Laineen perinnönjakokirjassa oli velkojen puolella "autonkuljettaja Juho Lastuselle työpalkkoja 433:35 mk 1/7-10/7.35". Juho Lastunen oli tosin muuttanut kirjansa Savonlinnaan vuonna 1934, joten hän on ehkä ollut väliaikaisesti ajohommissa Kyynäröllä.

Sahalahdella 1900 syntynyt Aarne Sakarinpoika Nikkilä muutti Kyynärölle 1936 Tampereelta. Hän lienee ollut Martta Laineella kuljettajana vuoteen 1940, jolloin hän muutti takasin Tampereelle.

Lastusten jälkeen mökissä asuivat 1890 vihityt Juho Elias Eliaanpoika (s.1865) ja Johanna (Hanna) Juhontytär (1861-1942). Hannalla oli ennen avioliittoa syntynyt poika Juho (s.1887). Juhon ja Hannan yhteiset lapset olivat Hilda (1890-1935), Martta (s.1895), Niilo (s.1898) ja Impi (s.1902). He ottivat sukunimekseen Aaltonen. Johanna oli ammatiltaan kutoja ja hänet tunnettiin nimellä "Vaippa-Hanna". Vaippa tarkoittaa Luopioisten kielellä peitettä, kuten vilttiä ja täkkien päällistä. Vuoden 1926 äänestysluettelon mukaan mökissä asuivat edelleen Hanna Aaltonen lastensa Niilon ja Impin kanssa.

Hilda oli aviossa Aleksi Lepistön (1883-1957) kanssa Rautajärven Lepistön torpasta.

Martta muutti Kuhmalahdelle 1920 tyttärensä Vienon (s.1917) kanssa.

Niilo Aaltonen harrasti valokuvausta. Vuoden 1930 äitienpäivänä otettu kuva Ämmätsän koululla lienee hänen ottamansa. Niilo muutti Luopioisista Pornaisiin 1932.

Kyynärön Impillä oli useampi lapsi. Vanhin oli Pentti Aaltonen (1929-1993), joka oli metsurina ja sekatyömiehenä. Pentti asui välillä tätinsä Hildan perheen luona Rautajärven Lepistössä. Pentti asui sittemmin Laajassa Aunen avomiehenä. Tytär Hilkka (s.1932) muutti Asikkalaan 1951. Jalo (s.1936) oli muurari. Taisto (s.1941) muutti Kuusankoskelle 1959. Impi vihittiin 1942 Toivo Rötkön (s.1914 Valkeala) kanssa, minkä jälkeen Impi tunnettiin nimellä Rötkön Impi. Impi ja Toivo muuttivat Kyynäröltä Kuusankoskelle 1954. He asuivat mökissä muuttonsa asti. Toivo Rötkö rakensi Kuusankoskelle rintamamiestalon.

Laaja  Alkuun

Laaja on Pietilän tiehaarasta pari sataa metriä Padankoskelle päin.

Pietilään muutti räätäli Heikki Helén (1834) ja Wilhelmiina Joosepintytär (1833) Kantolasta vuonna 1860.

Heidän poikansa räätäli Juho Helén (1861-1936) meni vihille Henriika (Henna) Stefanuksentyttären (1860-1939) kanssa. He ilmeisesti asuivat ensin Kalliopirtissä, josta muuttivat Laajaan.

Juhon ja Henriikan lapsista Juho Aleksi (1896-1974) jatkoi isänsä ja isoisänsä ammattia räätälinä. Juho vihittiin Hilda Pauliina Lehtisen kanssa (1894-1967). Hildan äiti oli Matilda Heikintytär (1871-1949), joka vuonna 1904 meni naimisiin mylläri ja maakauppias Kalle Lemposen (1852) kanssa. Matilda tunnettiin nimellä "Lemposka".

Juhon ja Hildan lapsi Aune (1919-1999). Aunella lapsi Maire. Aunen kanssa Laajassa asui ensin Viljo Lehtonen, jota tunnettiin myöhemminkin "Laajan Villenä". Myöhemmin Ville rakensi oman mökkinsä parin sadan metrin päähän. Naapurin Pentti Aaltonen muutti tämän jälkeen Laajaan Aunen kumppaniksi.

Kirkkopolku  Alkuun

Laajasta pari sataa metriä Padankoskelle päin alkaa tien oikealta puolelta kirkkopolku, josta kuljettiin Kukkialle Kortteenpohjan lahdelle ja siitä edelleen kirkkoon.

Kirkkopolun varressa oli se hiilitehdas vai miksikä sitä sanottiin. Kun tehtiin sitä millä autot kulki, häkäpönttöön laitettiin (Sirkka-Liisa Hanki).

Takamaa  Alkuun

Takamaan tiehaara on Padankoskelle mennessä ennen Hirvivuoren mäkeä. Tieltä on talolle matkaa vielä pari kilometriä. Takamaa kuuluu Vahdermetsän kylään ja se on erotettu Vahdermetsän Yli-Paavolasta metsänvartijan taloksi.

Kustaa Lehtonen (1883-1918) asui Takamaata vaimonsa Huldan (1880-1950) kanssa. Heillä oli neljä poikaa ja tytär Kerttu (s.1918). Isä Kustaa kuoli vuonna 1918 vahingonlaukaukseen metsällä: hänet ammuttiin hirvenä. Kerttu viljeli kotitilaa Takamaata aina 1990-luvun loppupuolelle. Kertulla lapsi Anna.

Laajan Ville  Alkuun

Kertun veli, Takamaan vanhin poika Viljo (Ville) Kustaa (s.1904) rakensi mökin Pietilän maalle Laajasta vähän Kyynärölle päin. Ville teki sepäntöitä.

Ville teki mielellään omatekoisia pommeja ja paukutteli niitä. Uutena vuotena 1950-luvulla Laineen mäellä näkyi Aleniuksen Sulon hitsausliekit ja kuuluivat Laajan Villen dynamiitit.

Poliiseilla oli joskus asiaa Villelle. He koputtivat oveen. "Sisään vaan, ei tämä mikään tikankolo ole", tokaisi Ville. Asunto oli melkoisen pieni poikamiehen asunto. Rakennusta on vielä jäljellä. Paja on purettu.

Peltola  Alkuun

Peltola kuuluu Padankosken kylään. Se on Ruljaan menevän tien haarassa. Viimeinen rakennus oli pystyssä vielä 1990-luvun lopulla (Anneli).

Talossa asui Kalle Kustaa Kustaanpoika Jokinen (s.1874) vaimonsa Jemiina Heikintytär Matkolahden (1871-1946) kanssa. Heillä oli viisi lasta: Kalle Kustaa (1897-1962), Heino (s.1899), Hilja (1901-1974), Signe (1904-1972), Viljo (s.1909) ja Toivo (1911-1986).

Vanhin poika Kalle Kustaa (1897-1962) oli aviossa Hulda Dagmar Lindholmin (1901-1997) kanssa. Heillä neljä lasta: Antti (s.1924), Olavi, Liisa ja Sylvi. Vanhin poika Antti meni vihille Rauha Mirjami Hilmantytär Koskisen (s.1926) kanssa Kyynäröltä. Antilla ja Rauhalla lapsi Jorma.

Heino asui Orivedellä.

Tytär Hilja (1901-1974) vihittiin Knut Werner Kurjen (1904-1973) kanssa. Olivat Ämmätsän Mäkelän Kurkijärven torpan torppareina. Heillä 13 lasta.

Tytär Signe (1904-1972) meni 1923 avioon Kalle Tuomisen kanssa (1898-1972). Kalle on Toivo Tuomen veli.

Poika Toivo (1911-1986) oli Tuomella rahastajana. "Jokis Topi" tai "Kivelän Topi" oli perheetön. Topin jalka oli lapsuuden sairauden takia toista lyhyempi. Topi asui Kantolan Kivelän mökissä ja teki kaikenlaisia timpraushommia, korjaili erilaisia laitteita, polkupyöriä, mopoja ym. Topilla oli Jawa-merkkinen kevytmoottoripyörä.

Palkkimetsä  Alkuun

Palkkimetsä oli Kantolan torppia ja kuuluu Kantolan kylään, mutta toiminnalliset yhteydet olivat enimmäkseen Kyynärölle. Matka Palkkimetsästä sekä Pietilään että nykyisen Kyynärön keskustaan on vain kilometri.

Pietilässä asuneiden Alexander (Magnusson) Stormin (s.1766) ja Helena Johanstdr. Ekholmin poika Johan Wilhelmsson Storm (s. 4.6.1795) asui vaimonsa Christina Danielssonin kanssa Palkkimetsässä noin vuodesta 1820. He asuivat siellä poikansa Henric Wilhelmssonin (s. 30.7.1837) kanssa. Henric oli naimisissa Kajsa-Lisa Ottmanin kanssa, joka taasen oli Ansion Anna-Maria Brummerin tytär (Kristiina Jääskeläinen).

Juho Juhonpoika (s.1818 Lammilla) ja Leena Juhontytär (1817-1891) tulivat vuonna 1860 torppareiksi vuonna 1864 Palkkimetsään Padankosken Kytölästä, jossa he olivat asuneet vuodesta 1855. Juho ja Heleena olivat menneet vihille 1842 ja heille syntyi Kytölässä neljä lasta: Elsa (1842-1895), Juho (s.1844), Sibylla (s.1847), Severin (1850-1939) ja Ida (s.1853).

Elsalle syntyi avioton lapsi Juho Aleksis Elsanpoika Palmgren 1868. Juho (s.1868) vihittiin 1891 Amanda Kustaava Eerikintyttären kanssa (s. 1871 Kuhmalahdella, k. 7.2.1967 Kirkkonummella tyttären Berttan luona). Juho ja Amanda muuttivat itsellisiksi Vahdermetsän Paavolaan 1898. Juho oli muurari ja maallikkosaarnaaja. Hän kuoli 1958 Vahdermetsässä. Amanda oli Luopioisten vanhin asukas 95-vuotiaana (Kunnallistiedot 1967 no 8 / Anneli).

Sibylla vihittin 1874 Eenokki Erkinpojan (1853-1878) kanssa Kantolan Mattilan torpasta (nykyinen Vierikka Korttenpohjan Käenniementien varrella). Sibyllalla Eenokin kanssa lapset Aleksandra (s.1873), Kalle (s.1875) ja Olga (s.1877) sekä Palkkimetsässä syntynyt avioton lapsi Juho (s.1891). Sibylla muutti takaisin Palkkimetsään Eenokin kuoltua 1877.

Severi otti sukunimen Lastunen ja rakensi mökin Pietilän tiehaaraan.

Nuorin tytär Ida vihittiin 1876 Jooseppi Mikonpojan kanssa (s. Padasjoella 1853). He muuttivat torppareiksi Kantolan Mattilaan 1877 Idan sisaren Sibyllan perheen tilalle. Jooseppi ja Ida muuttivat 1886 Mattilasta metsänvahdiksi Vahdermetsän Paavolaan ja sieltä seuraavana vuonna edelleen Padasjoelle.

Vuonna 1897 Palkkimetsään tuli uusi torppari. Längelmäellä syntynyt Juho Kustaa Kustaanpoika Virtanen (1852-1935) ja Olga Wilhelmiina Joonaantytär (1859-1942) tulivat Kantolan Taipaleen torpasta, jossa he olivat olleet torppareina. Olgan isä Joonas Fredrik Erkinpoika (1833-1906) oli syntyjään Kantolan Pirttiniemen torpasta ja oli myöhemmin asunut Kantolan Mattilan torpassa. Joonas oli vihitty 1858 Sahalahden Pakkalan Räihän rusthollin tyttären Serafia Ottelina Erkintytär Räihän (1835-1906) kanssa. Joonas ja Serafia olivat asuneet Kantolan Särkisilta 2, Löytäneen ja Palkkimetsän torpissa.

Palkkimetsän uusilla torppareilla Juho Kustaa (s.1852) ja Olga (s.1859) Virtasella oli viisi lasta: Kalle Juho (1888-1945), Hilja Karoliina (1890-1892), Juho Aleksi (1893-1893) sekä kaksoset Ida Maria (1896-1976) ja Hilja Karoliina (1896-1987).

Palkkimetsässä ei paljoa peltoa ollut ja elo oli niukkaa. Pulavuosina päästiin Kunnallistietoihinkin kuten niin monet muutkin:

Kunnallistiedot, 35, 29.8.1931

pakkohuutokaupalla... Kantolan kylässä Palkkimetsän palstatilalla myydään tilalliselta Kustaa Palkkimetsältä ulosmitattu: hevonen, lehmä ja noin 1500 kg. heiniä

Ida (s.1896) meni emännöitsijäksi Pietilään. Idalla tytär Annikki (1922-2002). Ida eli avoliitossa Juho Pietilän (s.1896) kanssa.

Hilja (s.1896) meni vihille Juho Rantasen kanssa (vanhemmat talollinen Vihtori Kustaanpoika (1871-1938) ja Olga Henriika Joosepintytär (s.1869) Rantanen). Juholla ja Hiljalla (s.1896) yhteiset lapset Hilja (1916-1992) ja Saida (1917-1923). Hiljalla (s.1896) myöhemmin vielä lapset Antti (s.1926) ja Sirkka (1931-1931). Tytär Hilja (s.1916) meni 1935 vihille linja-autonkuljettaja Kalle Kustaa Severinpoika Niemisen (1909-1960) kanssa. Kallen (s.1909) vanhemmat olivat Severi Benjaminpoika Nieminen (s.1885) ja Amanda Joosepintytär o.s. Kyynäröjärvi (s.1889). Poika Antti (s.1926) vihittiin 1950 Padasjoen Aune Virénin (s.1926) kanssa.

Juho Kustaa (s.1852) ja Olga (s.1859) Virtasen vanhin poika Kalle Virtanen (s.1888) vihittiin vuonna 1913 Hulda Herodeksentytär Taipaleen (1894-1966) kanssa. Hulda oli Kantolan Taipaleen torpasta. Kallella ja Huldalla lapsia oli yhdeksän: Sylvi (1914-1988), Sisko (1916-1929), Kalle (1920-1924), Jorma (1922-1987), Salli (1925-1997), Saida (1928-2003), Sirkka-Liisa (s.1931), Saini (s.1933) ja Sisko (s.1938).

Sylvi (s.1914) muutti kotoa 1933. Hänen ensimmäinen miehensä Erkki Sullström kaatui sodassa 1941. Toinen puoliso oli Juho Lindqvist (1895-1979) Iitistä.

Jorma (s.1922) meni 1945 vihille Irja Virtasen (1924-1980) kanssa ja muutti Iittiin Mankalaan.

Salli (s.1925) avioitui 1947 Kaarlo Antero Arpiaisen (1922-1999) kanssa. He viljelivät Kantolan Metsä-Perkiön tilaa.

Saida (s.1928) meni vihille Olavi Kettisen (1929-1966) kanssa. He jatkoivat Edv. Eklundin kauppaa Aitoossa 1950-1960 -luvuilla.

Sirkka-Liisa (s.1931) ja Kimmo Hanki (1928-2009) menivät avioon 1950. Kimmo Hankin vanhemmat olivat Kustaa Hanki (1891-1981) ja Toini o.s. Majamäki (1899-1961). Sirkka-Liisa ja Kimmo Hanki olivat molemmat töissä Kuhmalahden Pohjan koululla.

Saini (s.1933) ja Sisko (s.1938) muuttivat äitinsä kanssa Iittiin 1948. Sisko meni 1958 vihille Pertti Nurmisen (s.1937) kanssa.

Kalle (s.1888) ja Hulda (s.1894) perheineen asuivat Palkkimetsässä aina vuoteen 1939, jolloin he muuttivat Eräjärven Vetterkullaan. Isä-Kalle teki Eräjärvellä rakennustöitä. Töissä sattui kuitenkin vakava tapaturma.

Oltiin Eräjärvellä ja isä teki noita rakennuksia. Nosti sellasta hirttä, iso mies kun oli ja siinä se keuhko repesi. Vetterkullassa oli lääkäri, joka sanoi että laitetaan vaikka hakaneulalla kiinni, mutta se oli sellanen juippi, ettei antanu laittaa. Sitte se rupes sairastaan sitä totta kai. Täti (Pietilän Iita) sano että kun on loppu ne puukopat ja reet etteikö se isävainaa jaksaisi tulla tekeen niitä. Sitten me tultiin Kyynärön pirttiin (Sirkka-Liisa Hanki).

He palasivat 1942 Pälkäneen kautta Luopioisiin asumaan Kyynärön pirttiä.

Kalle ja Hulda Virtasen jälkeen Palkkimetsä siirtyi Kalle Niemiselle (1908-1973) ja Martta o.s. Suulliselle (1907-1985). He menivät vihille 1936. Kallella ja Martalla on pojat Aimo (s.1937) ja Raimo (1939-1940). Kalle ja Martta myivät 1950-luvun puolivälissä Palkkimetsän Ilmari Simolalle ja muuttivat Hernesniemeen.

Kalle Ilmari Simola (1906-1995) osti siis talon Niemisiltä. Ilmarin isä oli Kalle Wehonius ja äiti Ilomäen tyttäriä. Ilmari pysyi poikamiehenä.

Ahlgren  Alkuun

Ahlgrenin Heikki oli Laineen mäellä oikein tunnettu kaveri, oikaisi siitä Palkkimettän kautta kotiinsa Kantolan Ojalaan. Heikin hevonen seisoi mäellä olevan pihlajan luona. Otto-hevonen oli hyvä sahrahevonen, perunankylvöön.

"Otto, pysy vaollas."

"Kas, kas kun se ranttaa tolla lailla."

Vanha Tiusanen osti sitten Ahlgrenin pirtin. (Erkki Tulokas)

Laineen paikka  Alkuun

Pietilän Tervalasta erotetun Kivi(s)mäen ensimmäiset asukkaat olivat Padasjoelta Pietilään rengiksi vuonna 1864 tullut Juho Kustaa Hjelm (s.1835), joka vihittiin seuraavana vuonna Maijastiina Siveniuksen (s.1838) kanssa. He asuivat ensin Pietilässä, muuttivat vuosiksi 1869-1871 Padankosken Tulokkaalle ja palasivat takaisin Kyynärölle. Jossakin vaiheessa he (tai heidän poikansa Juho (1873-1942)) rakensivat mökin Kivimäkeen. Kivimäen tontti oli erotettu Pietilästä.

Neljästä lapsesta poika Juho (1873-1942) meni vihille Mathilda Mariantytär Helénin (1878-1950) kanssa ja harjoitti Kivimäessä puusepän ammattia.

Juho ja Mathilda Hjelmillä lapsia on kolme: Toivo (1902-1978), Kustaa (1904-1972) ja Tyyne (1908-1971).

Kunnallistiedot, Numero 28, 12.7.1930

Its. p. Toivo Juhonpoika Hjelm Kyynärön Pietilästä Kuhmalahdelle.

Kunnallistiedot, 16, 18.4.1931

Seurakuntaan muuttaneita: työm. Toivo Hjelm perheineen Kuhmalahdelta Kantolan kartanoon.

Kunnallistiedot, 49, 5.12.1931

Kuulutettuja. its. p. Juho Aleksi Aronen Kantolasta ja its. t. Tyyne Hjelm Kyynärön Pietilästä.

Vuonna 1933 Kivimäkeen tuli uudet asukkaat: linja-autoliikennöitsijä Juho (1896-1935) ja Martta Irene Laine (o.s. Järvinen, 1909-1942) Kantolan Uusitalosta. Mukana seurasivat pojat Simo (1921-1979) ja Erkki (1922-2001) Juhon edellisestä avioliitosta Martta (o.s. Nieminen, Kärpänniemi, 1896-1924) kanssa. Vuonna 1934 syntyi Juhon ja Martta Irenen poika Olli.

Juhon kuoleman 1935 jälkeen Martta asui poikien kanssa Kivimäessä ja laajensi linja-autoliikennöintiään. Samalla hän osti lisämaata mökin ympäriltä. Talvisotaan mennessä Martalla oli jo viisi linja-autoa. Hämeenlinnaan liiikennöitiin paitsi Kyynäröltä myös Orivedeltä.

Laineella oli monta vuotta Alangon Naimi (30-luvun lopulla). Me oltiin Palkkimettässä silloin vielä. Poika oli Yrjö, se oli minun ikääni. Miehen nimeä en muista. Siinä Palkkimettän mettässä oli sellainen tarha, mihin se Naimi otti sen lehmän, että sai lypsää. Naimin tarhaksi sitä sanottiin.

Naimi Alangon o.s. Laitinen (s.1890 Luopioisissa) ensimmäinen mies Toivo kuoli 1926. Toinen mies oli muurari Alfred Alanko Kuhmoisista. Heillä poika Yrjö (s.1931 Kuhmoisissa). Perhe muutti Kuhmoisista Luopioisiin 1935.

Alangot asuivat 1940-luvulla Maijan Tiltan paikassa (Sulo Alenius / Anneli Mattila).

Laineen Olli ja meidän Saini oli aina yhdessä. Siinä Ropakonmäellä, missä Tulokkaan Erkki nyt on, oli sellainen paikka missä autoihin vaihdettiin pilkeet häkäpönttöön. Ne oli välillä mustia kun ne tuli. Kun peikkoja. (Sirkka-Liisa Hanki).

Martta avioitui autonkuljettajansa Toivo Tuomen kanssa vuonna 1940. Heillä on yhteinen lapsi Usko. Toivo ja Martta asuivat edelleen Kivimäessä. Simo meni armeijaan 1940 ja Erkki 1941.

Vuonna 1942 Toivo ja Martta Tuomi allekirjoittivat kauppakirjan, jossa he ostivat Vuorenmaan tilan Kalle Tulokkaalta. Samana keväänä Martta sairastui ja kuoli. Toivo jatkoi linja-autoliikennöintiä. Vuonna 1946 Toivo avioitui Sylvin kanssa ja muutti Vuorenmaahan.

Vuonna 1950 Simo ja Eeva (o.s. Pätiälä) ostivat Toivolta Kivimäen. Tien toiselle puolelle, Mäkipään vanhan navetan viereen, rakennettiin autotalli kuorma-autoja varten ja taloa laajennettiin. Toivosen porukka rakensi. Autotallin yläkerrassa oli kaksi asuntoa. Erkki ja Tyyne Laine asuivat toisessa päässä, Erkki ja Lyyli Tulokas toisessa.

Vuonna 1961 Simo ja Eeva muuttivat Tampereelle. Talo oli vapaa-ajan asuntona, kunnes Kalle ja Sirkka Laine ostivat talon.

Pojat Jouko ja Juha ovat jatkaneet Kallen kuorma-autoliikennettä. Ja autojahan on olemassa vain yhtä merkkiä: Mersu sen olla pitää.

Mäkipää  Alkuun

Mäkipäässä asuivat Heikki ja Ida Virtanen(1876-1952). Heikin ammatti oli kivityömies. Hän lienee rakentanut vanhan rakennuksen. Vanha rakennus oli mäen päällä aivan maantien varressa. Rakennuksen kohdalla tien toisella puolella oli myös navetta. Vuoden 1926 äänestysluettelossa ei Heikki ja Ida Virtasta vielä ole.

Heikin ja Idan poika William (Viljo) Johannes syntyi 1912. Viljo avioitui Impi Matilda Fredrikintytär Toivosen (s.1916) kanssa. Viljon ja Impin lapsi Marjatta syntyi 1938. Viljo kaatui talvisodassa 1940.

Impi toinen mies oli Lauri Olavi Laurinpoika Aalto (s.1921). Olavi muutti Kyynärölle Ruovedeltä 1951. Impi sai sotaleskenä avustusta rakentamiseen ja Olavi ja Impi rakensivat uuden talon keskelle tonttia. He rakensivat myös uuden navetan tontin metsän puolelle. Liitto päättyi kuitenkin eroon. Impi muutti Kyynäröltä pois 1950-luvun puolivälissä.

Alenius  Alkuun

Kyynärön seppä Sulo Alenius (1914-2003) rakennutti vaimonsa Ainin (1918-1996) kanssa talon Mäkitarhanpeltoon vuonna 1945. Talo on Kyynärön risteyksestä Padankoskelle päin tien oikealla puolella ensimmäisen mäen päällä (Aleniuksen tai sepän mäki, aikaisemmin Lemposkan mäki). Mäessä oli sorakuoppa, mihin paja piti ensin tehdä. Paja rakennettiin kuitenkin talon viereen 1940-luvun lopulla. Ennen uuden pajan valmistumista Mäkitarhaan Aleniuksen paja oli Vuorenmaan tallin vieressä olevalla mäellä.

Sulon vanhemmat seppä Edward Alenius (1886-1964) ja Hilda Maria Laine (1888-1966) muuttivat Padasjoelta Hildan Vahdermetsään 1918 (Hilda o.s. Stenman oli Pauliina Tulokkaan sisar). Vahdermetsästä perhe muutti Rautajärvelle 1929. Vanhin poika Sulo muutti 1935 Tampereelle ja toi sieltä mukanaan Ainin Kyynärölle, jonne he asettuivat. Aleniuksen pojat Sulevi (1941-44), Sakari (1944-2004) ja Asseri (1946).

Kaupat  Alkuun

Kauppoja Kyynäröllä on eri aikoina ollut useammassa paikassa. Ja kauppiaita vielä enemmän.

Kyynärön kauppana tunnettu kauppa tienristeyksessä on ollut monen kauppiaan hallussa. Kauppa toimi 1900-luvun vaihteesta 1990-luvulle saakka.

Mannerin kauppa oli toiminnassa noin 1907-1945. Tämän jälkeen kaupparakennuksessa oli kahvila ja posti.

Valfrid Virtanen piti kauppaa Virtasen talon päädyssä 1920-luvulla seuraavan vuosikymmenen alkuun asti.

Maija Rannu harjoitti ns. eläkekauppaa johonkin aikaan 1900-luvun alkupuolella.

Ensimmäinen kauppias Kyynäröllä lienee ollut Juho Juhonpoika Toivonen (s.1853 Lammi) vaimonsa Edla Sofia Blomsterin (s.1862 Hauho) kanssa. He olivat kauppiaina 1893-99. Toivoset muuttivat Kyynärölle Hämeenlinnasta 1893. Juhoa oli sakotettu vuosina 1888 ja 1890 Hämeenlinnan raastuvanoikeudessa luvattomasta oluen myynnistä. Kaupan paikasta ei ole tietoa. Toivoset muuttivat Kyynäröltä Tyrvääseen joulukuussa 1898. Toivosilla oli neljä lasta: Saima, Niilo, Aino ja Edla.

Poika Niilosta (1888 - 1961) tuli sittemmin kemian professori Helsingin yliopistoon. Hän oli myös innokas harrastelijavalokuvaaja. Erkki Tulokkkaan mukaan hän kierteli valokuvaamassa Kyynäröllä 1920-luvulla. Lyyti Tulokkaan jäämistössä saattaa olla hänen ottamiaan kuvia.

Kyynärön kauppa  Alkuun

Toivosten lähdettyä anoi kaksikin henkilöä kauppalupaa vuonna 1899. Kalle Tulokas Ämmätsän Rantalasta anoi kauppalupaa Lahdentaustan taloon. Myös kauppias Otto Saikkonen anoi kauppalupaa. Saikkonen ei ilmeisesti ei saanut lupaa, Tulokas sai.

Kyynärön kaupan vanha rakennus oli risteyksessä. Kaupan lienee rakennuttanut Kalle Tulokas heti kauppaluvan saatuaan 1900-luvun alussa.

Erkki Tulokkaan äiti Pauliina kertoi aikanaan Erkille, että hän kävi jo Ämmätsän Rantalassa asuessaan leipomassa Kyynärön kaupan rakennuksessa (tämä on joka tapauksessa tapahtunut ennen vuotta 1913, jolloin Kalle Tulokas myi Rantalan Regnellille ja Tulokkaat muuttivat Vuorenmaahan).

Se vanha kauppa, Vuorenmaan pytinki. Semmonen harmaa, olihan siinä kauppakin silloin, siinä oli kuuleman mukaan Rantalalla ensin kauppa ja oliko tää Vuorenmaa sitten. Toihan sitä kerto Jokisen Kaisa. Se oli se Tulokas siellä Rantalan isäntänä silloin. Kyllä sen rakennuksen muistan hyvinkin. Sehän oli sillon kapinan aikaan ryssienkin hallussa. Silloin siinä kai ei ollut kauppaa (Irja Jokinen / Oili ja Pauli Valkama).

Kaupparakennus pysyi Kalle Tulokkaan omistuksessa aina hänen kuolemaansa 1946 saakka, jolloin Pentti Tiusanen osti kaupparakennuksen. Kaupan rappuset olivat aivan tien vieressä. Kaupan varasto rakennettiin 100 metriä Padankoskelle päin paikassa, jossa oli aikaisemmin Lemposkan navetta. Vanhaa rakennusta on mahdollisesti laajennettu jossain vaiheessa.

Kauppiaita oli 1900-luvun kolmen ensimmäisen vuosikymmenen aikana lukuisia. Kauppiaina on mainittu Laaksonen Auttoisilta, Edward Hokka, Typpö, T. Syväniemi, Niilo Syväniemi ja Heikki Mukkulainen. Tarkempaa tietoa heidän kauppiasuransa kestosta eikä ajankohdasta ole.

Se kauppa oli välillä vähän poiskin, mutta siihen on sitten aina tulluy uusi kauppa. Kaisa (Jokinen) kertoi, että oli siinä kaupassa tyttönä silloin ja tykkäs kovasti. Oliko se viimein vallan hoitajana siinä. Ja Typön kauppa oli. Typön Kaija, se tytär oli siinä sitä myymälää hoitamassa. Se oli semmmonen nykyaikanen rempsee poikamainen tyttö. (Irja Jokinen / Oili ja Pauli Valkama).

 

Kunnallistiedot, Numero 41, 11.10.1930

Olen avannut sekatavarakaupan Kyynärön kylällä. T.Syväniemi

Ennen 30-luvun puolta väliä kauppiaaksi tulivat Paavo (1907-1986) ja Aili Kurkijoki (o.s. Tulokas, 1909-1942). Paavon ja Ailin lapset Helena, Eliisa, Kalervo, Anelma ja Olavi.

Paavo Kurkijoki piti kauppaa kymmnekunta vuotta. Veli Svante kaatui sodassa. Vaimo Ailin kuoltua vuonna 1942 Paavo jatkoi kaupan pitoa vielä pari vuotta vaimonsa sisaren Aunen kanssa. Paavo ryhtyi sen jälkeen kotitalonsa isännäksi 1944-73.

Paavo Kurkijoen jälkeen kauppiaaksi tuli Pentti Tiusanen (s.1903-1983) Rautajärveltä. Tiusanen oli vuonna 1944 perustanut kaupan Rautajärvelle.

Pentti Tiusanen osti kaupparakennuksen Kalle Tulokkaan jälkeen huutokaupasta. Pentti Tiusanen oli kotoisin Uudeltakirkolta. Hän oli jo siellä kauppiaana. Kyynärön kauppa oli Tiusasella vuodesta 1946 vuoteen 1954.

E I d1 Elinkeinoilmoitukset v. 1945 - 1959

24. heinäkuuta 1945 ...avanneeni 29.10.1944 sekatavaraliikkeen Luopioisten kunnan Rautajärven kylässä ins. Lauri Pätiälältä vuokraamassani "Kulma"nimisellä RN 1:40 sijaitsevalla tontilla, toiminimellä "Pentti Tiusanen Sekatavaraliike". Pentti Tiusanen

Pentti Tiusanen itse oli Rautajärven kaupassa ja Kyynärön myymälää hoiti kaupanhoitaja. Kauppaa hoiti ensin Kirsti Rouvali 1940-luvun lopulla, kunnes hän muutti pois paikkakunnalta.

Uudeksi myymälänhoitajaksi tuli Toini Suoverinaho (s. 1920 Ähtäri) vuosiksi 1952-1955. Myymäläapulaisina olivat ainakin Aune Tulokas, Hely Rontu, Irja Mäkinen, Auli Aronen ja Kaija Virtanen.

Vuonna 1955 Savolaisen Jaska osti kaupan Tiusaselta "puoliväkisin".

"Minun pittää kanssa saaha", sanoi Jaska (Erkki Tulokas).

 

Kunnallistiedot 1954 no 48

Avaan ruoka- ja sekatavarakaupan entisessä Pentti Tiusasen Kyynärön myymälässä 1 pnä joulukuuta 1954. Avajaiskahvit. Jaakko Savolainen.

Elinkeinoilmoituksen mukaan kauppa on ollut aluksi Jaakon vaimon Ullan (o.s. Lahdentaka) nimissä.

E I d1 Elinkeinoilmoitukset v. 1945 - 1959

Kesäkuun 16 p:nä 1955 ...Kyynärön kylässä kauppias Tiusasen omistamalla tilalla Vuorenmaa 1:10 ryhtyä harjoittamaan siirtomaatavarakauppaa... nimellä Kyynärön Talouskauppa. Ulla Savolainen.

Lokakuun 19 p:nä 1955 .. Jaakko Savolainen

Jaakko Savolainen (s.1925) tuli Kyynärölle Tampereelta vuonna 1951 ja avioitui Lahdentaan tyttären Ullan (s.1931) kanssa. Jaakolla ja Ullalla oli useampia lapsia. Jaakko oli Lahdentaan isäntänä kymmenkunta vuotta. Jaakko oli kova kauppamies, mutta liiketoimet eivät kuitenkaan sujuneet kovin hyvin. Perhe muutti Kyynäröltä Asikkalaan vuonna 1961.

Savolaisen jälkeen kaupan pitoa jatkoivat 1959 Erkki ja Tyyne Laine. Erkki ja Tyyne olivat kauppiaina lähes kolmekymmentä vuotta, kunnes luopuivat kaupan pidosta 1986.

Vanha kaupparakennus oli tullut tiensä päähän 60-luvun lopulla. Uusi kaupparakennus valmistui 1968 ja vanha purettiin.

Myymäläapulaisina Erkillä ja Tyynellä olivat ainakin Sirkka Laine, Laina Heinonen, Anneli Heinonen, Tuula Päivinen, Kaija Salmela, Sinikka Kurjenmaa o.s. Virtanen.

Seuraavat kauppiaat olivat Olli ja Liisa (o.s. Mikkolainen) Laine vuosina 1986-1988.

Laineittein jälkeen kauppiaaksi tulivat Arto ja Ritva Nousiainen (o.s. Annaniemi) vuonna 1988. Arto oli aluksi Kyynäröllä, kauppa-apulaisina Tuula Päivinen, Laina Heinonen ja Sirpa Kankaanpää. Vaimo Ritva piti kauppaa Porasassa Aino Lehtiön jälkeen. Muutaman vuoden päästä kaupan pito loppui ja Nousiaiset jäivät näin Kyynärön viimeisiksi kauppiaiksi.

Lemponen  Alkuun

Lemposkan pirtti oli Myllyojan varrella kaupan ja myllärin tontin välissä.

Kalle Lemponen (1852-1912) osti ensimmäisen vaimonsa Anna Marian (1826-1900) kanssa Vuorenmaan ja siihen kuuluvan myllyn vuonnna 1876. Lemponen myi jonkun vuoden päästä Vuorenmaan Johannes Lahdentaalle (s.1845), mutta jätti myllyn itselleen. Lemponen oli myllärinä vuosina 1886-1890. Lemposen talo oli ehkä peräisin niiltä ajoilta.

Kalle Lemponen avioitui Anna Marian kuoltua Matilda Lehtisen (1871-1949) kanssa.

Kallen kuoltua Matilda piti myöhemmin kylässä kahvilaa ja hänet tunnettiin nimellä "Lemposka" tai Lempon mammana. Kahvila oli toiminnassa ainakin 1930-luvulla.

Koulupojatkin kävivät siellä. Kaikenlaista kiusaakin tekivät. Kerrankin pelasivat korttia. Yksi hävisi kaikki rahansa. Se kävi niin luonnon päälle, että suutuspäissään otti Lemposkan kukon mukaansa. Takaisinhan se myöhemmin sen sitten vei.

Siellä kävi äijät pelaamassa kortti ja se myi kahvia niille.

Ehkä joskus oli jotakin väkeväpääkin tarjolla niin kuin kunnon "kahvilassa" piti ollakin.

Myllärin pirtti  Alkuun

Kyynärön Myllyojaan ensimmäinen mylly on luultavasti rakennettu jo 1700-luvulla. 1850-luvun puolivälissä paikalla on ollut ns. tullimylly, jossa on jauhettu viljaa palkkiota vastaan. Näihin aikoihin on ollut erimielisyyttä myllyn paikasta. Vettä on jossain vaiheessa juoksutettu myös toista, Vuorenmaan ja Lahdantaustan itäpuolella olevaa uomaa pitkin. Lahdentaustan jakokartassa vuodelta 1846 näkyy myös tämä toinen uoma. Viimeinen mylly on ollut maantiesillan alapuolella.

Kalle Lemponen oli myllärinä vuosina 1886-1890. Vuonna 1891 mylläriksi tuli Robert Tulokas, joka oli mennyt vihille Lahdentaan Alinan (s.1870) kanssa. Robert Tulokas rakensi myllärin pirtin Myllyojan varrelle nykyisen Kankaanpään Jarmon talon kohdalle. Pitkänomaisen rakennuksen pääty oli sillalle päin.

Tulokkaan jälkeen mylläriksi tuli Kalle Virtanen (1863-1940) Kantolan Löytänän torpasta 1893. Kalle oli mennyt 1892 vihille Rautajärven Sammallahden torpasta kotoisin olevan Karoliinan (1857-1936) kanssa. Kalle tunnettiin myös nimellä "Tomu-Kalle".

Kyllä mä sen myllyn muistan hyvinkin vielä ja muistan, kun siellä jauhettiin viljoja. Joskus mekin kakarat päästiin kattoon, kun mylläri oli hyvällä tuulella. Itte se meni aina niin mukavasti piiloon, että sitä ei löytäny mistään niiden säkkien takaa. Sillä oli kumma tapa se.

Sitä emäntää ei näkyny paljoakaan. Ja postikin oli siinä myllärin eteisessä. Kaikki oli avoinaisesti siinä, eteisessä oli semmoset penkit ja penkillä oli postit. Siitä sai hakee kirjeensä ja lehtensä.

Myllärin jälkeen pirtissä asui Ida Koskinen poikiensa Kallen ja Arvon kanssa. Ida oli Pietilässä karjanhoitajana.

Kalle oli ollut viisi vuotta sodassa. Ei oikein selvinnyt siitä. Kulki pitkin rantoja paljain päin. Oli syömättäkin kun ei oikein osannut pitää huolta itsestään. Kävin pelaamassa Kallen kanssa shakkia. Kalle oli sotareissussa opetellut.

Kulmalan Emmakin asui vanhassa myllärin paikassa, siinä ojan varressa, missä Kankaanpään Jampe nyt on. Siinä missä ne vanhat myllärin rakennukset olivat. Myllärillä oli aika rakennukset siinä, missä Nuijalan Taisto sahasi lautaa, kun Selma teetti kivitaloa. Toivos-Jussi sitä teki porukalla. Emma oli sotaleski, aikaisemmalta nimeltään Pimiä, karjalainen nimi. Hänellä oli ainakin kaksi lasta ensimmäisestä miehestä, joka kaatui. Kulmalan Eero nai tämän lesken. Emmalla oli siellä sitten Eeron kanssa lisää viisi tai kuusi lasta. Muuttivat Tuulokseen kun Eero sai sieltä rintamamiestalon (Erkki Tulokas).

Sota-aikana Unto Sandholm Aitoosta rakensi Myllyojaan sähkölaitoksen, josta kylään saatiin sähköä.

Selma Kankaanpää (1907-1986) osti myllärin paikan 1951 ja rakennutti siihen nykyisen asuinrakennuksen 1954. Talossa asui myös Matti (s.1936) vaimonsa Raijan (o.s. Vaaleri) kanssa. Heillä lapset Jarmo, Jyrki ja Ilpo. Talo on nykyään Jarmon perheellä.

Mannerin kauppa  Alkuun

Mannerin kaupparakennus on Kyynärön risteyksestä lähtien toinen talo oikealla Ämmätsään ja Padasjoelle päin mentäesssä, heti myllärin tontin jälkeen. Mannerin kaupan jälkeen oli Ojasen talo ja sen jälkeen Tuomen autotalli. Kaupan varasto oli tien toisella puolella.

Valfridin vaimo oli Ida o.s. Pohjola (1883-1922). Heillä kaksi poikaa, Lauri (1906-1951) ja Kalle (s.1907).

Valfrid Manner (1880-1945) meni vihille Ida o.s. Pohjolan (1883-1922) kanssa vuonna 1906 ja muutti Padankoskelta Kyynärölle. Valfrid rakennutti kaupparakennuksen ja hänestä tuli kauppias Kyynärölle vuoden 1907 tienoilla.

Aamulehti n:o 292 lokakuu 29 vuonna 1927 (näköispainos, ilmoitus)

Valfrid Manner, Luopioinen Kyynärö.

Myy edullisesti siirtomaa-, rauta- ja kangastavaroita. Hyvin lajiteltu varasto.

Valfrid piti kauppaa lähes 40 vuotta, kuolemaansa 1945 asti. Kaupan yhteydessä oli myös kahvila. (Oliko jo kaupan aikana?)

Mandi Ojanen naapuritalosta oli Mannerin taloudenhoitajana vaimon kuoltua 1922. Manner rakennutti myös kesähuvilan Kyynärönjärven rannalle.

Mannerin kuoleman jälkeen kauppa ja rakennukset myytiin huutokaupalla. Mannerin huvila jäi Valfridin pojalle Kallelle.

Kunnallistiedot no 15 1946: Huutokauppa 23.4.1946 kauppias Valfrid Mannerin jälkeen.

Kunnallistiedot no 34 1947: Huutokaupalla myydään kauppatalo tontteineen + vuokramaalla oleva sauna, leivintupa ja varasto. Nimismies Reino Vihervuori, Luopioinen puhelin 56.

Kaupan tiloissa jatkettiin kahvilan pidolla.

Mahdollisesti Martta Eskolin (Arvi Eskolinin vaimo) piti kahvilaa jo vuosina 1946-47. Helvi Virtanen (s.1924) piti kahvilaa 1948 alkaen, osaksi miehensä, autonkuljettaja Veikko Oksalan (s.1927) ja osaksi sisarensa Kaarinan ja veljensä Armaksen kanssa. Armas (s. 1928) muutti Padasjoelta Kyynärölle 1951. Helvi muutti Kyynäröltä Tampereelle 1953.

Helvin äiti Aino Virtanen (1904-1991) oli Kankaanpään sisaruksia (Selman, Yrjön ja Aaron sisar).

Kahvilan jälkeen oli taas kaupan vuoro, kun Luopioisten Osuuskauppa avasi tiloissa kaupan 1956. Kaupanhoitajana oli Toivo Lähdeaho 1956-59.

Kunnallistiedot no 45 joulukuu 1956: Luopioisten Osuuskauppa tiedottaa: Kyynärön myymälämme avataa ensi tiistaina klo 8.00. Avajaiskahvit. Entinen Mannerin kauppa eli Virtasen Helvin kahvila. Kaupanhoitajana Toivo Lähdeaho.

Osuuskaupan toiminta loppui muutaman vuoden kuluttua. Osuuskaupan jälkeen tiloihin muutti posti Halisevan talosta.

Mannerin talo on edelleen olemassa ja ollut kesäasuntona.

Ojasen talo  Alkuun

Ojasen talon paikka on Mannerin kaupan vieressä Vuorenmaan puolella. Vuoden 1926 äänestysluettelossa Ojaset on merkitty Pietilän Lahdentaustan (Vuorenmaan) itsellisiksi.

Jooseppi (1858-1926) oli viulunsoittaja ja kellomestari. Joosepin lempinimi oli "Nakki-Joose". Jooseppi oli vihitty Ämmätsän sepän tyttären Eeva Hammarin (1851-1928) kanssa vuonna 1890. Joosepin ja Eevan oli yhteinen lapsi Amanda "Mandi" Kustaava (1891-1960). Eevalla oli ennen avioliittoa lapset Aleksi (s.1877), Maria (s.1881) ja Olga (s.1885).

Tytär Mandi oli fiini nainen. Mandi oli Mannerin taloudenhoitajana sen jälkeen kun Mannerin vaimo kuoli. Mandi laitteli Tulokkaan Ainon kanssa pitoja. Oli perheetön. Manti ja Halisevan rouva pitivät selkoa Kyynärön asioista. Paheksuivat "Monte Carlo-hommaa" (tarkoittaa kortinpeluuta ja muuta siihen liittyvää, tiettävästi Raution Antin antama nimitys).

Hugo ja Hellin Heimo ostivat Ojasen talon Mandin kuoleman jälkeen vuonna 1964. Talo on edelleen olemassa.

Vuorenmaan talli  Alkuun

Vuorenmaan talli oli Ojasen talon jälkeen tien oikealla puolella. Tuomi Toivo rakennutti tallin sodan jälkeen. Tallin yläkerrassa olevassa asunnossa asuivat Hugo ja Hellin Heimo, kunnes muuttivat omaan asuntoon Ojasen taloon.

Tallin nurkalla oli 40-luvulla Aleniuksen Sulon vanha paja ennen kuin Sulo rakensi pajansa Mäkitarhapellon tontille asuntonsa viereen.

Pakarinmäki  Alkuun

Vuorenmaassa oli 1925-1940 leipuri Hjelmer Siivonen (s.1887) ja vaimonsa Elin Bäckström (1885-1929). Heillä oli lapset Eino (s.1917) ja Sirkka (s.1921). Perhe tuli Kyynärölle Kuhmalahdelta.

Olisiko pakari ollut samalla mäellä kuin Vuorenmaan autotalli ja Aleniuksen vanha paja?

Ja sitte oli se Pakarinmäki kun tultiin Mannerilta (Irja Jokinen / Oili ja Pauli Valkama)

Helviö  Alkuun

Helviö on Vuorenmaan autotallin kohdalla tien toisella puolella. Paikalla on nykyään kesäaunto.

Vuoden 1926 äänestysluetteloon on merkitty itsellinen Signe Helviö (1894-1954). Signen vanhemmat olivat Lahdentaustan muonamies Juho Mikonpoika (1850-1921) ja Kaarina Juhontytär (1853-1898). Juhon ja Kaarinan vanhemmat lapset olivat Amanda (s.1875), Juho (s.1878), Olga (s.1880), Kalle (s.1883), Hilda (s.1886) ja Aleksi (s.1889).

Hellin (Helle) (1922-2006) oli Signen tytär. Signellä oli myös poika Tauno (s.1915) ja tytär Elsa (1926-1928). Taunoa on mahdollisesti kutsuttu myös nimellä Kallioisen Kasperi. Hän muutti Jämsään 1941. Hänen lapsensa tiettävästi Veijo ja Kaija (s.1941).

Heino Mäkinen (1896-1964) meni vihille Signe Helviön kanssa 1931. Heino tunnettiin myös nimellä Rannanjärvi.

Heinon ja Signen tytär Irja Mäkinen (s.1932) oli mm. kauppa-apulaisena Kyynäröllä.

Helle meni avioon Hugo Heimon (1907-1982) kanssa, joka oli Tuomella autonkuljettajana ja remonttimiehenä. Helle hoiti postia Halisevan Ainon jälkeen. Helle ja Hugo asuivat Vuorenmaan autotallin yläkerrassa, kunnes he ostivat Ojasen talon 1964. Heillä lapset Riitta ja Kaisa.

Posti  Alkuun

Posti oli ensin Halisevan talossa. Sieltä se siirtyi entisen Mannerin kaupan rakennukseen. Mannerin talon jälkeen posti oli vuosia Hellen omassa talossa, eli siis Ojasen talossa. ja sieltä edelleen Kyynärönrannan rivitaloasuntoon. Kun Helle oli jäämässä eläkkeelle 1980-luvulla, tuli ongelma minne posti saadaan. Silloinen kylätoimikunta rakennutti Kyynärönrannan rivitalon sitä varten, että postille tuli sinne tilat. Hellen jäätyä eläkkeelle 1985 postia hoitivat Selma Lehtinen Padankoskelta, Riitta Tuominen Matinojasta ja Sirpa Rauhamäki Kuhmalahdelta. Sittemmin Kyynärönkin posti lakkautettiin.

Lahdentaka  Alkuun

Johannes avioituu Amanda Kustaantyttären (1847-1911, o.s. Alhoin) kanssa 1868. Johanneksella ja Amandalla on kaikkiaan kymmenen lasta: Johannes (s.1868), kaksoset Aliina ja Matilda (s.1870), Kalle (1872-1952), Walfrid (1874-1954), Eeva (1876-1956), Wilhelmiina (s.1880), Kustaa (1884-1937), Aleksandra (1888-1951) ja Lyydia (1890-1968).

Kaisa Saarisen omakustanteessa "Sualavettä ja hautaperunoita" kerrotaan, että Kyynärön Lahdentaustan emäntä oli vuosisadanvaihteen tienoilla saavuttanut menestystä hammassäryn parantajana. Ajankohdasta päätellen kysymyksessä on ollut edellämainittu Amanda Kustaantytär.

Johannes (s.1845) on merkitty rippikirjassa 1880-1889 "byn upplysningsman", olisiko ollut jonkinlainen "kyläpäällikkö"? järjestyksenvalvoja, tarkastaja

Vuoden 1886 tienoilla myös Lahdentaka 1 eli Vuorenmaa on siirtynyt Johannes Lahdentaan omistukseen, kun Vuorenmaan silloinen Kalle Lemponen alkoi mylläriksi.

Johanneksen (s.1845) kuoleman jälkeen nuorimmasta pojasta Kustaa Johanneksenpojasta (1884-1937) tulee Lahdentaustan (Lahdentaka 2) seuraava isäntä. Vanhin poika Johannes Johanneksenpoika Lahtinen (s.1868) on Vuorenmaan (Lahdentaka 1) isäntänä.

Kustaan vaimoksi vihitään vuonna 1930 Elli Auroora (1892-1968) Padankosken Salimäestä. Heillä on tytär Ulla (s. 1931).

Kunnallistiedot, Numero 20, 17.5.1930

Avioliittoon kuulutettu Kustaa Lahdentaka ja Elli Salinmäki

Kunnallistiedot, 25, 20.6.1931

Kyynärön kyytiaseman hoidosta teki alimman tarjouksen Kustaa Lahdentaka 2900:-

Kustaa Johanneksenpojan kuoltua vuonna 1937 Lahdentausta laitetaan vuokralle. Vuokraajana vuosina 1937-1943 ovat Lauri ja Anna Hakkari Orivedeltä. Seuraava vuokraaja vuosiksi 1943-1948 on Pälkäneeltä tuleva Kalle Ruusuvuori (s.1898) perheineen: vaimo Lempi Helena (s.1899), pojat Olavi (s.1919), Eero (s.1923) ja tytöt Helena (s.1927), Anna-Liisa (s.1929), Enni Eliisa (s.1935). Ruusuvuoret muuttavat takaisin Pälkäneelle 1948.

Sodan jälkeen Lahdentakana asui silloin tällöin myös muita vuokralaisia.

Kustaan ja Ellin tytär Ulla menee vihille Jaakko Savolaisen kanssa vuonna 1951. He asuvat Lahdentaustaa kymmenen vuotta, kunnes muuttavat pois. Jaakko on myös Kyynärön kauppiaana 1954-1958.

Elli Lahdentaan kuoleman jälkeen 1968 talo on ollut tyhjillään.

Kustaa Johanneksenpojasta (1884-1937) tuli Lahdentaustan (Lahdentaka 2) seuraava isäntä. Kustaa oli jo aikuisiässä kun hän meni vihille vuonna 1930 Elli Auroora (1892-1968) Padankosken Salimäestä. Kustaan ja Ellin tytär on Ulla (s. 1931).

Kunnallistiedot, Numero 20, 17.5.1930

Avioliittoon kuulutettu Kustaa Lahdentaka ja Elli Salinmäki

Lahdentakana oli oli myös Kyynärön kyytiasema.

Kunnallistiedot, 25, 20.6.1931

Kyynärön kyytiaseman hoidosta teki alimman tarjouksen Kustaa Lahdentaka 2900:-

Lahdentakana asui myös isännän veli Kalle, mykkä-Kalle. Vanhin veljistä Johannes oli Vuorenmaan isäntänä, kunnes muutti 1913 pois paikkakunnalta. Valfrid-veli oli Kurkijoen isäntänä.

Lahdentaustan isännällä oli jalka poikki ja puujalka. Lahdentakana oli myös mykkä-Kalle, Kurkijoen ja Lahdentaustan isäntien veli. Se meni Kurkijoelle. Ruusuvuori oli Lahdentakana muonamiehenä. Ensin oli se Hakkarainen, joka meni Eskon paikkaan ja sitten oli Ruusuvuori. Olavi, Eero, Helena ja Anna-Liisa olivat lapset.

Kustaa Johanneksenpojan kuoltua vuonna 1937 Lahdentausta jäi tyttärensä Ullan kanssa kahden. Talo laitettiin vuokralle. Vuokraajana vuosina 1937-1943 ovat Lauri ja Anna Hakkari Orivedeltä. Elli-äiti ja Ulla asuivat edelleen talossa. Sota-aikana ja sen jälkeen Lahdentakana asui silloin tällöin vuokralaisia.

Maria Hyytiä o.s. Seppänen (s.1868 Kivennapa) asui Lahdentakana tyttärensä Hiljan kanssa. Marian mies Olli Hyytiä (s.1867) oli kuollut 1931. Tytär Hilja oli aviossa Johannes Hämäläisen kanssa (s.1882 Kivennapa) ja heillä oli poika Ilpo Juhani (s.1939).

Minä asuin Lahdentakana melkein koko ajan kun rippikoulua käytiin. Siitä me ei tykätty, kun semmonen Saarinen kävi emäntää (Elliä) riiaamassa (Sirkka-Liisa Hanki).

Tytär Ulla meni vihille Jaakko Savolaisen kanssa vuonna 1951. Jaakolla oli paljon liiketoimia, mutta ne eivät oikein menestyneet. Jaakko oli myös Kyynärön kauppiaana 1954-1958. Jaakko ja Ulla asuivat Lahdentaustaa kymmenen vuotta, kunnes muuttivat pois.

Elli Lahdentaan kuoleman jälkeen 1968 talo on ollut tyhjillään ja rakennukset ovat purkukunnossa.

Tiedot Lahdentaustan aikaisemmista vaiheista löytyvät sivulta Vanha Kyynärö#lahdentaka.

Vuorenmaa  Alkuun

Tuomas Yrjönpojalla ja Leenalla on lapset Konstantin (1833-1865), Oskari (1840-1841) ja Henrika (1840-1841) ja Hauholla syntynyt kasvattitytär Eva Stina Juhontytär (1842-1917). Kerrotaan, että vanhemmat halusivat Konstantinin menevän avioon Eva Stinan kanssa. Konstantin oli kuitenkin rakastunut piikatyttöön, mitä vanhemmat eivät hyväksyneet. Konstantinin olisi sitten epätoivoisena päättänyt elämänsä oman käden kautta. Isä Tuomaskin kuoli samana vuonna 1865. Taloon jäivät äiti Leena ja Eva Stina.

Eva Stina meni vihille 1867 Härkälän Johannes Benjaminpojan (1843-1902) kanssa. Heille syntyi Kyynäröllä kaksi lasta, Nestor (1870-1953) ja Ida (1874-1883). Johannes ja Eva Stina jatkoivat talonpitoa, kunnes myivät talon ja siihen kuuluvan myllyn Kalle Lemposelle Padasjoelta ja muuttivat Hauhon Leppäniemeen vuonna 1876. Hauholla syntyi nuorin tytär Aino (1883-1956). Nestor kävi Hämeenlinnan lyseota ja käytti sukunimeä Leppänen. Syyksi kerrottiin se, että lyseossa ei pidetty pitkistä sukunimistä.

Lahdentaka 1:n (Vuorenmaan) ja siihen kuuluvan myllyn osti siis talollinen Kalle Lemponen (1852-1912) Padasjoelta vaimonsa Anna Maria Heikintyttären (1826-1900) kanssa. Lahdentaka 1 yhdistetään kuitenkin pian Johannes Lahdentaan (1845-1911) omistamaan taloon Lahdentaka 2. Kalle Lemponen oli Kyynärön myllärinä vuodesta 1886 noin vuoteen 1890 ja ilmeisesti vähän aikaa myös maakauppiaana 1890-luvulla. Anna Marian kuoltua Kalle Lemponen meni vuonna 1904 vihille Matilda Lehtisen (1871-1949) kanssa Evinsalon Kuivassalmesta. Tildalla oli kaksi aviotonta lasta, Hilda (1894-1967) ja Katri (1900-1984). Tildalla ja Kallella oli yhdessä neljä tytärtä, Hilma (s.1905), Hulda (1906-1994), Enni (s.1908) ja Aili (1911-1914). Matilda piti myöhemmin kylässä kahvilaa ja hänet tunnettiin nimellä "Lemposka".

Vuoden 1886 tienoilla Lahdentaka 1 ja Lahdentaka 2 siirtyvät samalle omistajalle, kun myös Lahdentaka 1 eli Vuorenmaa siirtyi Johannes Lahdentaustan (s.1845) omistukseen. Vuorenmaan silloinen isäntä Kalle Lemponen jätti talonpidon ja alkoi mylläriksi.

Vuoden 1903 tienoilla vanhimmasta pojasta Johannes Johanneksenpoika Lahtisesta (s.1868) tulee Vuorenmaan (Lahdentaka 1) isäntä. Hän menee vihille 1905 Längelmäeltä tulleen Aghilda Juhontyttären (s.1885). Johannes ja Aghilda olivat ilmeisesti Vuorenmaan isäntäväkenä vuosien 1913-1914 tienoille asti, koska he muuttivat Längelmäelle vuonna 1913 ja Kalle Tulokas osti Vuorenmaan vuonna 1914.

Kirkkoherra on jostakin syystä suivaantunut Johannes Johanneksenpoikaan (s.1868), koska on tehnyt rippikirjaan hänen kohdalleen merkinnän "kelvoton".

Vuonna 1914 Vuorenmaan siis osti Kalle Tulokas (1864-1946), joka muutti Vuorenmaahan myytyään Ämmätsän Rantalan Kalle Regnellille. Kalle Tulokas oli Padankosken Fredrik (s. 1820) ja Leena (1823-1871) Tulokkaan nuorin poika. Kalle oli kestikievarin pitäjänä Luopioisten Isoperheen talossa 1892-95 ja vihittiin 1893 Amanda Santalan (1872-1905) kanssa. Kalle osti Ämmätsän Rantalan talon ja asui siellä 1896-1914. Kallella ja Amandalla oli seitsemän lasta: Kalle (s. 1894), Eino (s.1895), Vilho (s. 1897), Einar (1898-1917), Sylvi (s.1900) ja Gunnar (1902-1993). Aikaanaan lapset lähtivät maailmalle.

Kunnallistiedot, Numero 9, 28.2.1931

Muuttanut tilall. p. Eino Tulokas Kyynäröltä Padasjoelle.

Kunnallistiedot, 5, 6.2.1932

Muuttaa Tilall. t. sairaanhoitajatar Sylvi Tulokas Kyynärön Vuorenmaasta Viipurin kaupunkiin.

Amandan kuoleman jälkeen Kalle meni avioon Pauliina Stenmanin (1881-1966) kanssa. Myös Pauliinan kanssa Kallen lapsiluku lisääntyi seitsemällä: Arvo (1906-1971), Aino (1907-1994), Aili (1909-1942), Lyydia (1911-2001), Aune (1914-1996), Onni (1916-1940) ja Eerik (Erkki) (s.1925).

Kalle ja Pauliina myivät 14.4.1942 Vuorenmaan linja-autoliikennöitsijä Toivo ja Martta Tuomelle (ent. Laine, o.s. Järvinen). Martan odottamaton kuolema jo samana kesänä sekoitti kuitenkin suunnitelmat. Tila siirtyi Toivo Tuomelle lopullisesti vasta Kalle Tulokkaan kuoltua vuonna 1946.

Toivo avioitui Sylvin (o.s. Körhämö) kanssa vuonna 1946. Tyttäret Tarja ja Tuija asuvat muualla, mutta Timo hoitaa edelleen tilaa Rauhan kanssa.

Vuorenmaa on ainoa Kyynärön talon osa, jossa on vielä vakituisia asukkaita.

Ämmätsän Rantalan isäntä Kalle Tulokas (1864-1946) osti Vuorenmaan Kustaa Lahdentaustalta. Tulokas muutti Vuorenmaahan myytyään Ämmätsän Rantalan Kalle Regnellille. Kalle Tulokas oli Padankosken Fredrik (s. 1820) ja Leena (1823-1871) Tulokkaan nuorin poika. Kallen ensimmäinen vaimo oli Amanda Santala. Amandan kuoleman jälkeen Kalle meni vihille Pauliina Stenmanin (1881-1966) kanssa. Lapsia Kallella oli kummankin vaimon kanssa seitsemän, yhteensä siis 14 lasta.

Kyynärön kauppa toimi Vuorenmaan pytingissä tienristeyksessä. Pakarimäellä oli leipuri. Vuorenmaa elätti Tulokkaan suurperheen. Lapsia lähti kuitenkin myös maailmalle.

Kunnallistiedot, Numero 9, 28.2.1931

Muuttanut tilall. p. Eino Tulokas Kyynäröltä Padasjoelle.

Kunnallistiedot, 5, 6.2.1932

Muuttaa Tilall. t. sairaanhoitajatar Sylvi Tulokas Kyynärön Vuorenmaasta Viipurin kaupunkiin.

Hevonen oli kulkupelinä ja joskus ajettiin karjaakin kaupunkiin.

Hämeenlinnnaan ajettiin Ämmätsästäkin yleisesti vielä 1920- ja 1930-luvun vaihteessa hevosella. Annaniemen Aleksi oli elikoitten ostaja Kasiniemestä. Aleksilla ja emännällä oli 18 lasta. Virtasen autotallissa oli monta kertaa se lahtihomma. Joskus laittettiin lihat auton perään, mutta ajettiin karjaa Hämeenlinnaan asti elävänäkin, Padankosken kautta. Annaniemen likat oli Erkin siskojen ikäisiä. Yksi Lyyti heistä oli hevosmiehiä samoin kuin Tulokkaan Lyytikin. Renkejä kun oli kaikenlaisia niin Tulokkaan Lyyti joskus sanoi, että ei sen rengin ajamisesta mitään tuu, että kai hän menee ja ottaa ohjat itse ja näyttää kuinka hevosta ajetaan (Erkki Tulokas).

Vatisten vanha emäntä oli Kalle Tulokkaan sisko. Olivat lestadiolaisia. Erkki kuunteli Berliinin olympilaisia 1936 kummisedällään Halisevalla. Kotiinkin Vuorenmaahan hankittiin radio ja siihen oikein pahvista torvi. Vatisten vanha pari tuli käymään kylässä. Vatisten emäntä moitti veljeänsä:

"Sinäkin olet pirulle tommoisen vallan antanut. Ei uskoisi että vanha mies tollai hessavuntuu."

Kun oli se radio hommattu (Erkki Tulokas).

Iän myötä tuli eteen tilasta luopuminen. Kalle ja Pauliina myivät Vuorenmaan linja-autoliikennöitsijä Toivo ja Martta Tuomelle (ent. Laine, o.s. Järvinen) 14.4.1942 päivätyllä kauppakirjalla. Martan odottamaton kuolema jo samana kesänä sekoitti kuitenkin suunnitelmat. Kalle ja Pauliina Tulokas jäivät edelleen asumaan taloa. Toivo jatkoi linja-autoliikennettä ja Vuorenmaan tilan hoitoa. Tila siirtyi Toivo Tuomelle lopullisesti vasta Kalle Tulokkaan kuoltua vuonna 1946.

Toivo avioitui Sylvin (o.s. Körhämö) kanssa vuonna 1946. Tyttäret Tarja ja Tuija asuvat muualla, mutta Timo hoitaa edelleen tilaa Rauhan kanssa.

Toivo rakennutti päärakennukseen vinkkelin, joka jatkui pihalle päin alkuperäisestä rakennuksesta. Sille puolelle missä nyt on pääovi Tuomen puolelle. Samalla tehtiin yläkerran huoneet, jossa Simo ja Eevakin (Laine) asuivat aluksi. Tulokkaan Kallen kuoleman jälkeen Pauliina-mummo, Lyydia (Lyyti) ja Erkki asuivat tien puoleisessä vanhassa osassa, jossa oli keittiö ja kaksi kamaria.

Vuorenmaan vanha pirtti oli nykyisesta päärakennuksesta navetalle päin. Järven puoleisessa päässä oli iso eteinen ja siitä ovet kummallekin puolelle. Pirtissä asuivat 1950-luvun alussa mm. Tuomen autonkuljettajat Ville Pirttiniemi ja Jorma Leppänen perheineen ennen kuin heidän omat talonsa valmistuivat. Pirttiniemet asuivat Tuomen puolisessa kulmassa ja Leppäset Ämmätsän puolisessa kulmassa, siis tien puoleisessa päässä taloa. Pirttiniemen autoilevista veljeksistä myös Kalle (s.1913) asui Vuorenmaassa ensimmäisen vaimonsa Annikin o.s. Laine (s.1914) ja poikien Aarno (s.1937 Hauho) ja Asko (s.1941) kanssa heidän muutettuaan Hauholta Luopioisiin 1939. Myöhemmin perhe muutti Kantolan Nikkilään.

Vuorenmaa on ainoa Kyynärön talon osa, jossa on vielä vakituisia asukkaita.

Tiedot Vuorenmaan aikaisemmista vaiheista löytyvät sivulta Vanha Kyynärö#vuorenmaa.

Leppänen  Alkuun

Jorma ja Maila (o.s. Kouhia) Leppänen rakensivat talonsa 1950-luvun puolivälissä tien vasemmalle puolelle ennen Ämmätsän risteystä. Jorma (s.1929) muutti Kyynärölle Padasjoelta ja Maila (s.1937) on kotoisin Rautajärveltä. Jorma oli linja-autonkuljettajana Tuomella ja sittemmin Pekolalla Hämeenlinnan linjoilla. Leppäset asuivat Vuorenmaan pirtin Ämmätsän puoleisessa kulmassa ennen kuin heidän oma talonsa valmistui. Jorman ja Mailan lapset Hannu ja Mirja.

Hilma Koskinen  Alkuun

Koskisen Hilman talo on Ämmätsän risteyksessä Kelkankylään menevän tien oikealla puolella. Hilman (1906-1997) vanhemmat olivat Juho Kustaa Jokinen ja Amanta Joosepinytär Kantolan kartanosta. Hilma meni 1934 vihille Eino Koskisen (k.1941) kanssa. Hilman tytär (Rauha) Mirjami (s.1926) vihittiin 1946 Peltolasta kotoisin olevan Antti Jokisen (s.1924) kanssa. Heillä poika Jorma (s.1947). Muuttivat Kangasalle 1950.

Hilma oli karjanhoitajana Tuomella Virtasen Olgan kanssa. Hilma asui avoliitossa Vihtori Hellin (1907-1967) kanssa.

Työväentalo  Alkuun

Ämmätsän työväentalo oli kylien tanssi- ja tapahtumapaikka. Paikka (Kuusisto) on Ämmätsän tietä muutama sata metria. Rakennuksia ei enää ole, hävinneet 60-luvulla. Kulissit ja emalinen kahvipannu vietiin Mattilan navetan parveen.

Työväentalolla asui Tirsa-Taavetti, joka piti siinä samalla kioskia (Sirkka-Liisa Hanki).

Tien toisella puolella oleva niitty (Haavisto) oli Tuukka ja Annikki Jokisen heinämaata. Paikalla on nykyään kesäasunto.

Työväentalon lähellä tai kohdalla on ollut myös paikka, jota sanottiin "Aaron paikaksi".

Virtanen  Alkuun

Virtasen talo on Kyynärön kaupasta seuraava rakennus Rautajärven suuntaan. Talon rakensi Valfrid Virtanen (1889-1938) 1910-luvulla(?).

Valfrid meni vihille 1912 Emilia (Elli) Kasvion (1891-1988) kanssa. Heidän lapsensa olivat Irja (1912), Reino (1914-1982), Esko (1916-1940) ja Teodor (Tetu, Tepa) (1927).

Valfrid oli osaava rakennusmies ja rakensi oman talonsa ohella muitakin.

Virtasen mallia se navetta, Lahdentaustassa ja Keskisellä. Että niitä ei muut sitten olisi suunnitellut sellaisia navettoja. Hirsiseinät oli rakennettu betonipaalujen väliin. Ja Halisevan talo, taitekattoinen (Pauli Valkama).

Valfrid osti vuonna 1925 Kyynärölle ensimmäisen linja-auton m/1923 T-Fordin Laitikkalan Autoyhtymän konkurssipesältä ja rakensi siihen uuden korin. Ja kori maalattiin marjapuuronväriseksi. Säännöllistä linja-autoliikennettä Valfrid ei kuitenkaan harjoittanut.

Virtasen autotalli oli ennen Halisevan puolella, siinä mihin se tien oikaisu tehtiin vuonna 1937 ja laitettiin uusi silta. Aikaisemmin tie kulki mäen päältä Virtasen rapun edestä. Tulokkaan Kalle antoi maata Virtasen takaa niin että Virtaselle tuli liiteri taakse siihen, missä se on vieläkin. Talli oli rakennuksen päässä. Virtasella oli kuorma-auto "letukka" (Chevrolet).

Virtaset pitivät kauppaa talonsa päädyssä 1920-luvulla aina seuraavan vuosikymmenen alkuun. Lama iski kauppiaaseenkin kuten seuraavasta ilmoituksesta näkyy:

Kunnallistiedot, Numero 9, 28.2.1931

Vapaaehtoisella huutokaupalla asuinrakennus. Valfrid Virtanen

Asuinrakennusta ei kuitenkaan tarvinnut myydä, mutta kaupanpito loppui näihin aikoihin.

Irja muutti Hyvinkäälle, missä hän meni sitten vihille 1940 myös Kyynäröltä kotoisin olevan Uuno Jokisen (1907-1972) kanssa.

Kunnallistiedot, Numero 2, 10.1.1931

Muuttanut kauppiaan tytär Irja Virtanen Kyynäröltä Hyvinkäälle.

Virtasilla oli 1930-luvulla kuorma-autokin, kylän ainoa siihen aikaan. Pojista tulikin kaikista automiehiä. Reino ja Esko olivat 1930-luvulla autokomppaniassa. Tuli sota ja Esko kaatui talvisodassa.

Valfrid kuoli vuonna 1938.

Veljeksistä nuorin Tetu aloitti automiehenä Laineen Simolla 1947. Tetu muutti Hyvinkäälle 1949 ja meni 1950 vihille Ilmi Hippeläisen (s.1932) kanssa Luopioisista.

Reino meni 1940 vihille Kuhmalahden Pohjasta kotoisin olevan Olga Niemisen (1909-1993) kanssa. Lapsista vanhin Timo kuoli alle vuoden iässä. Tyttöjä syntyi kolme: Kirsti, Kaija ja Sirkka-Liisa.

Reino ajoi linja-autoa ennen ja jälkeen sodan. Olga teki navettatöitä Tuomella. Omia eläimiäkin oli.

Meillä pidettiin sikaa, joka sitten lahdattiin. Elli-mummu teki aina verimakkaraa ja roppanaa, veripalttua. Suolet ja kaikki otettiin talteen. Saunarakennuksessa lahdattiin. Se mikä nykyisin on liiteri. Jokisen Tuukka teki lahtihommia. Pidettiin aina käsiä korvilla, kun sika ammuttiin. (Kaija, Kirsti ja Sirkka-Liisa).

Virtasen tallissa lahdattiin elikot ja veri otettiin talteen. Se oli valtava määrä, mitä Elli teki verilättyjä. Ellin verilätyt oli mitä parasta syötävää. Elli sanoi että tulkaa pojat syömään verilättyjä. Aina oli lautasellinen lättyjä paistettuna. Tetun kanssa niitä pisteltiin. Elli oli kuin toinen äiti (Erkki Tulokas).

Virtanen oli kylän keskeinen paikka paitsi sijainniltaan myös ihmisten kanssakäymisessä.

Virtanen oli kylän keskeinen paikka. Reino ja Olga pitivät 1950-luvulla kioskia. Kioskilla ja pirtissä riitti väkeä: linja-auton odottajia, kioskiasiakkaita ja muita poikkeajia. Tilaa kuitenkin löytyi työmiehellekin.

Aloitin autohommat Laineella vuoden 1949 alussa, kun olin ajanut ammattikortin. Ajettiin käytännössä yötä päivää, nukuinkin kaksi kertaa rattiin, mutta en puhunut mitään, kun autolle ei tullut mitään. Auto kulki niin hiljaa. Kahveepapuja syötiin että pysy herreillä. Asuin Kortteenpohjalla, mutta en ehtinyt kuin käymään siellä. Kummisaappat lopsuen Palkkimettän kautta, mutta en ehtinyt nukkua siellä. Neljältä piti lähteä jo takaisin. Nukuin Thamesissa, saattoi syksyyn mennä, että hiukset jäätyi ikkunaan kiinni. Sitten Virtasen Reska ja Olka sanoivat että voi hyvänen aika. Ne ottivat asumaan. Asuin siellä monta vuotta. Reskalle ja Olkalle nostan hattua. Ihmeen hieno paikka se Virtanen. Pitivät kuin omana poikanaan. Aina oli Olkalla uunisssa lämmin ruoka kun tulin (Neeri Nieminen).

Kankaanpään tallit  Alkuun

Kankaanpään tallit ovat Virtasen vieressä Honkasalon tontilla. Kankaanpään veljekset Aaro ja Yrjö jatkoivat 1945 perustetussa Luopioisten Linja Oy:ssä Janne Aholan aloittamia Tampereen linjoja. Ensimmäinen autotalli rakennettiin 1940-luvun lopulla, kun liikenne pääsi tarvikepulan hellittäessä kunnolla vauhtiin. Tallin yläkerrassa oli pari huonetta, jotka toimivat asuntuna ja toimistona.

Vanhat tilat kävivät ahtaiksi toiminnan laajentuessa jo 1950-luvulla. Uusi talli rakennettiin 1950-luvun lopulla nykyiselle paikalleen. Yläkerta toimi asuntona ja toimistona. Aaro (1917-2009) ja Enni (o.s. Siltanen, 1917-2001) pääsivät muuttamaan uuteen asuntoon tyttärensä Maijan kanssa.

Maija jatkaa edelleen linja-autoliikennettä ja sen perinteitä Kyynäröllä.

Haliseva  Alkuun

Halisevan talo Ainola on tien ja joen välisessä notkossa Virtasen talon kohdalla, tien toisella puolella. Talo on taitekattoinen, ainoa Kyynäröllä. Talossa asuivat Toivo (1892-1936) ja Aino Haliseva (o.s. Toukonen, 1890-1976). Halisevat muuttivat Kyynärölle 1923. Toivo oli poliisina ja Aino piti postia.

Halisevathan asu ennen siinä missä nyt oli se Laineen kauppa, vanhassa kaupassa, Vuorenmaan pytinkissä (Irja Jokinen / Oili ja Pauli Valkama).

Halisevan talo lienee rakennettu 1920-luvun lopulla. Talon suunnitteli ja rakensi Valfrid Virtanen.

Se Halisevankin talo, eiköhän sekin ole isän suunnittelema ja rakennuttama. Sellainen taitekattonen. Se oli jotain uutta just siihen aikaan. Olisko se ollut sitten Halisevan tahdosta vai oliko se sitten yhteispelillä (Irja Jokinen / Oili ja Pauli Valkama).

Poliisia tarvittiin väliin erotuomariksi. Vahingoiltakaan ei vältytty.

Ämmätsän työväentalolla oli rautajärveläisten järjestämät iltamat. Porukoille tuli tappelu siellä. Haliseva poliisina hälytettiin apuun. Hän joutui porukan alimmaiseksi. Ase laukesi vahingossa. Vedentaustan Toivo sai luodin kuolettavasti. Haliseva ei saanut tuomiota, katsottiin hätävarjeluksi (Sulo Alenius).

Tytär Maija-Liisa (s.1922) meni avioon ja muutti Tervakoskelle.

Halisevan tytär Maija-Liisa ratkaisi kerran Suomen Kuvalehden ison ristisanantehtävän ja lähetti ratkaisun isänsä nimissä. Palkintona oli tietty rahasumma loppuiäksi. Toivo sai palkinnon, mutta kuoli jo parin vuoden kuluttua. Maija-Liisan elinikäinen palkinto meni siinä (Erkki Tulokas).

Maijan Tilta  Alkuun

"Maijan Tilta" (Tilda Kilpinen) asui leskenä Kankaanpään autotallia vastapäätä olevassa mökissä. Tilta piti mökissä tietojen mukaan pakettikauppaa.

"Maijan Tilta" eli Tilda Juhontytär (s.1861) oli vihitty 1889 Kasperi Kustaanpojan (s.1864) kanssa. Kasperi ja Tilda asuivat aluksi Pietilässä, josta he muuttivat aluksi Lahdentaka ja myöhemmin Vahdermetsän Paavolaan. Heillä oli neljä lasta: Juho (1891-1918), Jalmari (1894-1922, kadonnut), Kalle (1897-98) ja Ida (s.1899).

Aikaisemmin samassa paikassa Maija Rannu harjoitti ns. eläkekauppaa. Myymälässä ei ollut tiskiä, vain penkki seinällä. Jauhokauppa oli aika laaja, hänellä oli niitä myynnissä useammassakin tilassa, joissa myytiin myös tupakkaa. Näitä paikkoja oli mm. Vahdermetsän Ali-Paavola. Padankoskella ja Kasiniemessä olleita myyntipisteitä eivät asiasta minulle kertoneet Kalle Paavola ja Fridolf Mäkinen enää muistaneet. Jauhot hän tuotti Mierolasta venäläiseltä kauppa Pasarovilta. Vehnäjauhot olivat yhden puutan (18 kg) ja puolen puutan (9 kg) pusseissa. Ruisjauhon pussikokoa en tiedä. Vanhassa ääniluettelossa on Maija Rannun nimi äänestysalueen vanhimpana. (Kalle Mäkinen / Anneli Mattila).

Oliko Maija Rantu "Maijan Tiltan" äiti?

Myös Pirttiniemen Kalle ja Annikki asuivat tässä mökissä. Alanko omisti mökkiä sota-aikana (Sulo Alenius). Kankaanpäät ostivat mökin häneltä. Luopioisten Linjan autonkuljettajat kortteerasivat siinä. Alangot asuivat 1930-luvulla Laineen paikassa.

Mökissä asuivat muutaman vuoden 1950-60 lukujen vaihteessa Toivo (1910-1978) ja Hilja (1917-1990) Hirvonen. Heillä lapset Raimo, Maija Liisa, Martti, Anja, Toivo, Pekka ja Tarja. Toivo oli linja-autojen remonttimiehenä Kankaanpäällä.

Mökkiä ei enää ole.

Antti Rautio  Alkuun

Antti (s.1920) ja Irja (o.s. Helander, 1927-1982) Rautio rakennuttivat talon 1950-luvun alussa. Antin lapsuuden koti oli muutama sata metriä Rautajärvelle päin ("Seetin Miina").

Antin ja Irjan lapset: Raimo, Hannu, Asta, Arja, Anneli, Merja, Ella, Heikki, Marja, Pentti.

Antti on tehnyt mittavan uran autoilijana. Antti ajoi kuorma-autoa Laineen Simolla 1950-luvun alkupuolella ja vaihtoi sitten linja-auton kuljettajaksi Luopioisten Linjalle. Antti hankki ensimmäisen oman kuorma-auton 1960-luvun alkupuolella. Vähitellen toiminta on laajentunut ja autojen määrä kasvanut. Nyt on ratissa jo kolmas sukupolvi.

Pirttiniemi  Alkuun

Vilho (Ville) ja Kaarina Pirttiniemen talo valmistui 1950-luvun alkupuolella. Vilho (1917-2007) ja Kaarina (1927-1994, o.s. Rihkajärvi) menivät vihille 1951 ja asuivat ennen omaan talon valmistumista Vuorenmaassa. Ville oli linja-autonkuljettajana Tuomella ja sittemmin Pekolalla. Sodan jälkeen Ville oli Passilan Martin talleilla Palokunnankadulla Hämeenlinnassa. Ville aloitti sieltä. Ville ja Kaarina asuivat ennen talonsa valmistumista Vuorenmaan vanhassa pirtissä Tuomen puoleisessa kulmassa. Kaarina oli yksi Kyynärön ompelijoista 1950-luvulla (muut olivat Heimon Helle ja Laineen Tyyne). Villen ja Kaarinan lapset Osmo, Olavi, Olli ja Mika.

Pirttiniemen talo on viimeinen, joka kuuluu Kyynärön kylään. Seuraava talo Rautajärvelle päin, "Seetin Miinan mökki", oli jo Kantolaa.

"Seetin Miina"  Alkuun

"Seetin Miina" (1882-1973) oli aviossa Seth Raution (1877-1945) kanssa. Molemmat olivat kotoisin Padankoskelta. Sethin ja Miinan lapset Hilma, Saara, Esteri (1914-1970), Jaakko (1917-1995), Antti (s.1920) ja Mikko (s.1925).

Seth Rautio oli yksi Henrik Kustaa Hermanninpoika Raution ja Karoliina Juhontyttären (s.1844) kahdeksasta lapsesta.

Wilhelmiina (Miina) Hagrenin vanhemmat olivat Kustaa Fredrikinpoika Hagren (s.1853) ja Kustaava Joonaksentytär (s.1856) Padankosken Nuuttilasta.

Seetin Miina (Raution Miina) oli minulle kuin kolmas äiti. Miina eli erittäin vanhaksi. Oli Padankoskelta kotoisin. Sen siskokin kävi kattomassa. Molemmat oli kovia puhumaan. Niiden jutut kun olis saanut mankalle. Olin paljon Seetillä kun olin Mikon kanssa samanikäisiä. Mikko oli nuorin Seetin lapsista.

Antti oli meitä viisi vuotta vanhempi. Sitten oli vanhempaan päin Jaska, Esteri, Saara, Hilma. Olivat Lammilla päin. Mommilassa ja siellä. Jaska oli vanhapoika. Antti ollut tähän asti vielä aika poika. Selkä kestänyt hyvin. Minäkin ehdin tehdä justeerihommia. Antti kun oli aikanaan sähköhommissa kun isoja voimalinjoja laitettiin Vesijakaalta päin. Antti oli monttuja pistämässä lapiolla, hakulla ja kangella. Liksahommaa, siitä maksettiin hyvin (Erkki Tulokas).

Sethin ja Miinan mökki oli Kyynärön ja Kantolan kylien rajalla niin että se kuului jo Kantolan kylään. Harmaa mökki oli lähellä maantietä, ikkunassa kukkivat aina pelakuut. Mökin paikalla on nykyään Kyynärön tarhan rivitalo.

Kunnallistiedot, 46, 14.11.1931

Metsäpäivät ja luentotilaisuuden järjesti Pohjois-Hämeen Metsänhoitolautakunta 10 pnä marraskuuta Kyynärön ja Padankosken kylien talojen metsiin... Lahdentaka, Pietilä... Sheet Rautio Kantolasta, lähes 60 vuoden ikäinen.

Tietolähteet  Alkuun

  • Anneli Mattilan Kyynärö-vihkot ja vuoden 1926 äänestysluettelo
  • Oili Valkama
  • Neeri Nieminen
  • Erkki Tulokas
  • Olga Virtanen o.s. Nieminen / Oili Valkama 1998
  • Irja Jokinen o.s. Virtanen / Oili ja Pauli Valkama 1999
  • "Virtasen tytöt" Kaija, Kirsti ja Sirkka-Liisa
  • Sirkka-Liisa Hanki o.s. Virtanen
  • Kunnallistiedot 1929-1932